Ennen pakastimia ruoka-aineksia kuivatettiin, savustettiin ja suolattiin. Seuraavassa suolataan valkopeippejä (Lamium album), vaikka jotakuinkin mikä hyvänsä muukin luonnonvarainen lehtivihannes tähän kyllä kelpaisi.

Toukokuussa suoraan maasta suuhun napatussa valkopeipin maussa tasapainoilee pähkinä ja lievä outous. Valkopeippi on niitä kasveja, joita sopii napsia suuhunsa avomaalla puutarhatöiden lomassa. Ruokatauolla ei sitten tarvitse touhuta salaatin kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

Valkopeippejä.

Pellon laidalla saattaa tulla vastaan valkopeipin eräs varreltaan vähäisempi sukulainen, punapeippi (L. purpureum), joka kasvaa harvakseltaan samoilla pellonreunoilla kuin valkopeippikin. Tämäkin peippi kelpuutetaan ruokapöytään.

 

 

 

 

 

Vaatimattomia punapeippejä.

Luonnonvaraiset lehtivihannekset ovat yleensä parhaimmillaan ennen niitten kukintaa. Maut eivät tämän jälkeen juuri parane, ja vanhetessaan lehdet pölyyntyvät ja niitten kuidut kovettuvat. Suuria määriä lehtimassaa halajava iskee kiinni siinä vaiheessa, kun kasvit vasta lähestyvät kukintaa. Kukkanuput kertovat siitä, että ollaan lähellä tätä hetkeä.

 

 

 

 

 

Kuva kesäkuun alkupäiviltä. Valkopeipit kannattaa pilkkoa suoraan kattilaan, johon kaadetaan tilkka vettä. 

 

 

 

 

 

Valkopeippimössöä keitetään, kunnes kattilan pohjalle ei enää heru nestettä.

 

 

 

 

 

Seuraavassa vaiheessa pyöräytetään mössöstä palleroita.

 

 

 

 

 

 

 

Pallerot on vuorattu karkealla merisuolalla. Niitä on myös kevyesti litistetty, jotta ne täyttäisivät purkin tasaisemmin. Näin säästyy suolaa.

Purkki on lopuksi nostettu ruokakomeron ylimmälle hyllylle, jossa se saa odottaa talvea. Kaikkien säilykkeitten yhteinen pointti on aina ollut sen varmistaminen, että ruokavalio säilyy monipuolisena ympäri vuoden.

 

Kahdeksan kuukautta myöhemmin

Suola on imenyt palleroista irti sen, minkä on pystynyt. ”Aineenvaihdunta” toimii myös toisin päin: pallerot ovat hyvin hyvin suolaisia. 

 

 

 

 

 

Purkki on avattu keskellä talvea. Purkin pohjalle on kerääntynyt nestettä tuskin nimeksikään.

Pallerot upotetaan hetkeksi kevyesti porisevaan veteen. Näin siinä toivossa, että suolaisuus asettuisi siedettävälle tasolle. Toimenpidettä joudutaan toistamaan. 

 

 

 

 

 

Pallerot välillä siivilässä.

 

 

 

 

 

Pallero lautasella.

Yhdistelmä suuremmat pallerot ja pienempi suolamäärä tuottaisi vähemmän suolaisen lopputuloksen. Tässä säilöttyjen palleroitten hyödyntäminen on rajoittunut lähinnä liemikuutiotyyppiseen käyttöön. 

Yrttisuoloja harrastava näkee siis ylisuolatuissa vihermössöissä eräänlaisen hengenheimolaisen.