Päärynää pullossa näkee useammin kuin omenaa vastaavanlaisessa kiipelissä. Proosallinen syy tähän lienee se, että siinä missä omenan olkapäät ovat ryhdikkäät, päärynän muodot mahtuvat kasvamaan pitempikaulaisessa pullossa. Onnistumiseen vaikuttavat myös valitun lajikkeen kannan pituus sekä se, mihin suuntaan hedelmäverso sojottaa.

Mutta ensin on (lasi)pullo, suuaukoltaan tarpeeksi laaja, jotta halkaisijaltaan parisenttinen raakile juuri ja juuri kesäkuun lopulla siitä mahtuu. Pullon yläpäähän kietaistaan mahdollisimman kireälle metallilanka, jonka toinen pää pyöräytetään oksan ympärille. Virityksen on oltava tanakka, sillä pullo ei saa valahtaa alaspäin.

Omena jumissa. Pullon pohjan roskia ei saada huuhdeltua ulos, eikä viinaa lisättyä pulloon. Syynä alennustilaan on se, että ’Snygg’-omenalajike ei mahdu kasvamaan luonnollisiin mittoihin näin kapeassa pullossa.

 

 

 

 

 

Oksan paksuuskasvun takia metallilanka pureutuu jossain määrin kaarnaan, mutta ei niin pahoin, kuin jos se olisi asetettu paikoilleen keväällä. Oksa voidaan suojata langan alle laitetulla pehmusteella, mutta tätä pidetään pullopäärynäpiireissä mamoiluna.

Jos oksa hankkeen jäljiltä on pahasti teutaroitu, niin se voidaan syksyllä typistää. Puutarhanhoito on sekä huolenpitoa että häikäilemättömyyttä. Näitten tasapainoon kannattaa kylläkin kiinnittää huomiota.

Sateitten jälkeen pulloon kertynyt vesi laukaisee pienimuotoisen kriisin. Veden voi yrittää imeä pillillä pois, mutta tämä toimii vain niin kauan kuin pilli mahtuu päärynän ohi pullon pohjaan. Näin ollen kannattaa jo alusta harjoitella pullon kallistelua. Jos tällöin päärynä irtoaa, järjestelyssä oli vakava suunnitteluvirhe, joka onneksi paljastui ajoissa.

Vesiharjoittelussa kaadetaan pulloon vettä ja kallistellaan se ulos. Ellei se tässä harjoitteluvaiheessa suju, se ei suju myöhemminkään.

 

 

 

Sadehattujen askartelu, ja varsinkin niitten asentaminen paikoilleen ennen sateita, on turhauttavaa. Pysyvää, pullon ilmanvaihtoon vaikuttavaa tukkimista taas ei sallita.

Päärynä jälkikypsyy pullossa siinä kuin pullotta. Tarkkaavainen hedelmänviljelijä tietää, että sekä omenat että päärynät värittyvät jossain määrin varastoinninkin aikana. Tästä syystä ei pidetä erityistä kiirettä pullon täyttämisellä Altian kirkkaalla, mahdollisimman äkeällä viinalla.

Heinäkuun loppu. ’Pepi’-päärynää ei tässä vaiheessa saisi pullosta ulos. Jokunen lehti pitää pullossa seuraa päärynälle.

 

 

 

 

 

 

Syyskuun alku.’Pepi’ pysyy verrattain hyvin kiinni puussa, eikä ole omia aikojaan tipahtanut pullon pohjalle. Väritys on kelvollinen ja tulee siirtymään tästä keltaiseen suuntaan.

 

 

 

Syyskuun loppu. ’Pepi’ on säilötty arvoiseensa viinaan, Palinkaan.

 

 

 

 

 

 

Huuhtelu runsaalla vedellä, mikä vie mennessään pienet roskat, suoritetaan kuitenkin heti kun se on mahdollista.

Seitsemän kuukautta myöhemmin päärynä on värjännyt viinan. ”Päärynän syönti”-ilmaisulla on pullopäärynäpiireissä aivan oma merkityksensä.

 

 

 

 

 

Pullopäärynä-hankkeen mielekkyyttä pohtivat vain ikävät ihmiset.