Pistokkaat 2.10. Välineet

Toiset kasvit ovat lahjakkaampia kuin toiset mitä tulee kykyyn tuottaa jälkijuuria, eikä tähän tosiasiaan voida vaikuttaa uhkailemalla eikä juurrutushormoneilla.

Pistokaslisäys ei myöskään ole välineurheilua, jossa käytössä olevat välineet vaikuttaisivat ratkaisevasti lopputulokseen.

Kunhan perusasiat, kuten lämpötilat, ilmankosteudet ja varsinkin pistäminen oikeaan vuodenaikaan ovat kunnossa, on melko yhdentekevää, onko tarvittavat perusvälineet koottu roskalavalta löytyneestä materiaaleista vai tilattu Ameriikoista.

Peruslaatikot

Kalojen kuljetukseen käytettyjä styroksisia laatikkoja löytyy muutamaa kokoa: metrin leveä “lohilaatikko”, vajaan puolen metrin leveä “silakkalaatikko” sekä yleisimmin käytetty “kalalaatikko”, mitoiltaan 600 x 400 x 100 mm.

Tuliteriä laatikoita havitteleva varautuu siihen, että joutuu ostamaan niitä kerralla kokonaisen kuutiometrin verran. Laatikoitten pohjat saattavat olla rihlattuja, jotta sulavalle jäämurskeelle olisi paikka mihin valua. Rihloista ei ole haittaa. Ellei laatikkojen nurkissa ole pohjareikiä, niin ne tehdään.

”Pleksi” on yleisnimitys läpinäkyville muovilevyille, joitten tarkemmat tekniset ominaisuudet selviävät lasitusliikkeessä. Asiassa varaudutaan siihen, että nämä levyt ovat huomattavasti kalliimpia kuin tavallinen lasi.

Kustomoidun pistokaslaatikon hinta, jonka seinämät ja katto ovat lasitusliikkeessä määrämittoihinsa sahatut, nousee useaan kymppiin.

Peruslaatikko. Sekä kantta jäykistävä kulmalista että kehikkoa koossa pitävät kulmalistat ovat alumiinia. Asiassa on luotettu liimaan.

 

 

 

Reunoiltaan hiottujen panssarilasikansien huomattava paino on eduksi. Laatikot voidaan täyttää hiekkaturveseoksella, johon pistetään pistokkaat, tai pistokkaat voidaan laittaa ensiksi ruukkuihin, jotka tämän jälkeen asetetaan laatikkoon.

 

 

Lämpölaatikot

Markkinoilta löytyy harrastuskäyttöön tarkoitettuja, sähkövastuksilla varustettuja pistokaslaatikoita. Nämä ovat järjestään kovin pieniä, tarkoittaen, että niihin mahtuu korkeintaan kymmenensenttinen pistokas, joka ei mahdu kasvamaan korkeutta laatikossa.

Verkkovirta, muuntaja, anturi, termostaatti sekä vastukset ovat lämpölaatikon sähköteknisen järjestelyn osatekijät. Kotipuutarhurilla on yhtä monta hyvää syytä ostaa valmis paketti.

Kalalaatikkoa käytettäessä aloitetaan poistamalla laatikon pohja. Näin syntynyt kehikko nostetaan lämmönlähteen päälle ja täytetään turve-hiekkaseoksella.

Lämpölaatikolla on hyvä säikäyttää liikkeelle keväällä pistettäviä lajeja. Myös loppukesällä pistettävät lajit hyötyvät siitä, että kasvualustan lämpötilaa voidaan säätää. Kesällä pistettävät lajit eivät tarvitse pohjalämpöä, siitä pitää kesä huolen.

Muoviverkkoon ommellut sähkövastukset määräävät laatikon koon.

 

 

 

 

Päällimmäisenä lasilevy, sen alla pleksikehikko ja kahdesta pohjattomasta styroksisesta kalalaatikosta silikonilla yhteenliimattu kehikko, sitten ruostumaton teräslevy ja lopuksi pohjalla polyuretaanilevyistä liimattu matala laatikko, jossa sähkövastukset sekä hiekka.

 

Lämpölaatikossa mitataan kolmea asiaa:

– kasvualustan lämpötilaa

– ilmatilan lämpötilaa

– ilmatilan suhteellista kosteutta

Kasvualustan lämpömittari sekä yhdistetty ilmankosteus- ja lämpömittari.

 

 

 

 

Pohjalämpöä käytettäessä säädetään kasvualustan lämpötila runsaaseen kahteenkymmeneen asteeseen, jonka jälkeen ilmatilan lämpötila asettuu mihin asettuu. Ihanteellisessa lämpötilajakaumassa kasvualustan lämpötila on hieman yli  20 astetta, ilmatilan lämpötila hieman alle. Yli kolmenkymmenen asteen lämpötilat eivät ole sallittuja laatikon missään kohdassa.

Ilmatilan 100% suhteellinen kosteus on tavoite, jota ei tarvitse täysin saavuttaa, sillä ilma ei enää juuri vaihdu tällaisissa oloissa. Toisaalta, ellei ilmankosteutta saada nousemaan 70%:iin, niin ilma on useimmille pistokkaille liian kuivattava. Vertailun vuoksi: huonetilojen kosteusprosentti on luokkaa 50-60.

Ruukut ja lokerikot

Tavanomaisen suoraan laatikon kasvualustaan pistämisen lisäksi voidaan pistää yksittäisiin astioihin, jotka tämän jälkeen asetetaan laatikkoon tai ikkunalaudalle.

Näitä astioita ovat:

– muoviruukku

– muovilokerikko

– turveruukku

– limsapullo

Muoviruukku voidaan varustaa neljällä puutikulla, joiden varaan ripustetaan muovipussi, jonka yhteen kulmaan leikataan reikä. Viritystä ei laiteta laatikkoon, vaan ikkunalaudalle. Kuvassa huhtikuussa pistettyjen vannepajupistokkaiden juuret työntymässä ulos ruukustaan kesäkuussa.

 

 

 

 

Lokerikkoon pistäminen säästää tilaa pistokaslaatikossa. Menettelyssä on tiettyä professionaalista minimalismia. Kesäkuussa pistettyjen mustaseljojen juuret ovat kasvaneet ulos lokerikosta syyskuussa.

 

 

Viiniköynnös on pistetty kesäkuussa turvehiekalla täytettyyn turveruukkuun, joka on upotettu turvehiekalla täytettyyn pistokaslaatikkoon. Köynnös on kuvattu syyskuussa. Pelkkä hiekka toimii myös täyteaineena, mutta sitä  joudutaan alvariinsa kastelemaan. Menettely vie laatikossa tilaa ja vaatii paljon turvehiekkaa tai hiekkaa.

 

 

 

 

Katkaistun limsapullon yläosaa voidaan käyttää yksittäisen pistokkaan ”minikasvihuoneena” samaan tapaan kuin englantilaista ”lasikelloa”. Limsapullon alaosan yläreunaa voidaan pikaisesti käyttää kiehuvassa vedessä, jolloin se kutistuu ja käyristyy sisäänpäin. Pullon yläosa mahtuu tämän jälkeen alaosan ylle. Menettelyn heikko kohta on siinä, että juurtumisen tapahduttua juuripaakkua on hankala saada ulos rikkomatta alaosaa. Kuvassa huonekasveja maaliskuussa.

Mielenkiintoista kylläkin, valo ei näytä häiritsevän kehittyviä juuria.

 

 

 

 

 

 

Turvehiekka

Yleisesti kaupan olevat niin sanotut kylvömullat ovat miedosti lannoitettuja turve-hiekkaseoksia. Paatunut pistäjä lisää näihin hiekkaa, jonka ihanteellinen raekoko on 1-2 mm.

Kaktuksille tarkoitetut seokset eivät juuri eroa kylvömullista ja toimivat hiekanlisäyksen jälkeen kohtuullisesti pistokaslisäyksessä.

Valmiitten seosten kilohinnat ovat suolaisia verrattuna itsetehtyihin.

Rautakaupat myyvät hiekkapuhallukseen tarkoitettuja hiekkaseoksia säkeittäin. Valikoimasta löytyy seoksia, joitten raekoot ovat siedettäviä, kuten esim. 0,6-1,2 mm. Puutarhaliikkeistä taas löytyy 40 litran turvesäkkejä. Kalkitsematon luonnonturve toimii yhtä hyvin kuin peruskalkittukin.

Kun kolmen 25 kilon hiekkasäkin sisältö sekoitetaan 40 litraan kokoonpuristettua turvetta, niin  näin syntyneellä seoksella saatetaan täyttää neljä kalalaatikkoa, joihin mahtuu pistämään yli 200 pistokasta. Turvehiekan kokonaishinnaksi muodostuu parisen kymppiä.

Käytetty turvehiekka kannattaa kompostoida kotitalousjätteen kera ruukkumullaksi.

Varsinkin vaaleammasta mutta myös tummemmasta, maatuneemmasta turpeesta löytyy sattumia, jotka kannattaa sihdata pois.

 

 

 

Järkevin tapa sekoittaa suurempi erä hiekkaa ja turvetta on näiden siirtäminen muutamaan kertaan kottikärrystä toiseen.

 

 

 

Hormonit

Ammattilaisten suosimien kolmen synteettisen hapon, ”hormonien”, käyttö ei kotipuutarhurien onneksi ole onnistumisen edellytys, sillä mikään näistä hapoista ei kykene ylipuhumaan erilaistumatonta solua tai soluryhmää ryhtymään juuriksi, elleivät nämä siihen kykene. Juurien myöhempää kehitystä nämä aineet kyllä monessa tapauksessa edistävät.

Näitten aineitten käyttöön liittyy myös eräs koukku: alusta asti, johdonmukaisesti nitä käyttävä ei voi koskaan oppia, milloin niistä on hyötyä.

Näihin kysymyksiin paneutuva toistaa kaikki tietoonsa tulleet juurruttamishankkeet, joissa on käytetty hormoneja, mutta jättää omista hankkeistaan hormonit pois. Ennemmin tai myöhemmin hän päätyy siihen, ettei niiden käyttö ole kynnyskysymys.

Muut välineet

Vaikka pistäjien työtavat ja tavoitteet eroavatkin toisistaan, niin kaikki ottavat käyttöönsä jossakin vaiheessa seuraavat apuvälineet:

– suihkupullo

– iso lusikka

– sihti

– sukkapuikko

– viivoittimen tapainen puukapula

– muistiinpanot

Suihkupullo on käytössä päivittäin, lusikalla on hyvä noukkia suoraan kasvualustaan pistettyjä pistokkaita, sihdillä käsitellään tuhkaa, turvetta ja hiekkaa, sukkapuikolla tehdään varreltaan hennoille pistokkaille reiät, ja viivoittimen tapaisella tasataan kasvualustojen pintoja.

Muistiinpanot eivät koskaan haittaa, ja ajan tasalla pidetty ”viljelykartta” on välttämätön, jos lajeja on pistetty suuri määrä suoraan kasvualustaan.

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn