Pistokkaat 5.10. Pistokkaitten jälkikäsittely

Pistokkaitten jälkikäsittely alkaa siitä mihin juurruttaminen loppui. Käytännössä tämä tarkoittaa vaihetta, jossa ne ruukutetaan.

Pistokkaitten juuristot eivät tässä vaiheessa ole erityisen vahvoja. Tämän lisäksi juurikarvat, joiden toimintaan kasvin vedenotto nojaa, tärveltyvät jossain määrin aina, kun kasveja ruukutetaan.

Vastaruukutettuja pistokkaita on siis syytä suojata suoralta auringonvalolta ja tuulelta. Sisätiloista tai muovihuoneesta liian aikaisin ulos viedyn pistokkaan lehdet saattavat kärventyä samantien. Tämä ei aina ole kuolemaksi, sillä kyse on kuitenkin tässä vaiheessa jokseenkin toimintakykyisestä kasvista. Jos kärventyneitten lehtien lehtihangoista kasvaa esiin uudet lehdet, niin elämä jatkuu.

Kaltoin kohdellun pistokkaan on ehdittävä tuottamaan näillä myöhäsyntyisillä lehdillään ravinteita, joilla saada itsensä talvikuntoon. Tässä se voi epäonnistua.

Puutunut viiniköynnöksen pistokas on tuotu liian aikaisin ulos. Kärähtäneitten lehtien hangoista pilkahtaa kuitenkin uudet lehdet. Peli ei ole menetetty, ainakaan vielä.

 

 

 

 

 

Kokoelma sekä keväällä että kesällä pistettyjä, ruukutettuja pistokkaita syyskuussa. Koivujen lehdet saavat kaikki karista ennenkuin pistokkaita siirretään. Muutama hallayö ei tässä vaiheessa niitä hetkauta.

 

 

Vaivalloisesti juurtuvat sekä pelkkää kallusta juurtumisensa alkuvaiheessa tuottavat lajit muodostavat ryhmän, jossa asiallinen jälkikäsittely korostuu. Tällaiset pistokkaat kannattaa jättää talveksi laatikkoihinsa, johon ne on pistetty. Laatikot on syytä siirtää talveksi tiloihin, joissa lämpötila ei laske miinuksen puolelle, ei ainakaan paljon eikä varsinkaan pitkiksi ajoiksi.

Ruukuttaminen seuraavana keväänä saattaa juuristot ravinnepitoisen mullan yhteyteen.

Puutuneita pensasmustikan pistokkaita. Vasen on tuottanut asiallisia juuria, oikeanpuoleinen vain kallusta. Molemmat ruukutetaan, kallusta tuottanut siinä toivossa että se parantaa tapansa.

 

 

Vasemmalla kesäkuussa lokerikkoihin pistettyjä marja-aronioita, oikealla myöskin kesäkuussa pistettyjä neidonhiuspuita. Varovainen pistäjä vie molemmat talveksi maakellariin, paksunahkaisempi jättää ne viherhuoneeseen, jonka alin sallittu lämpötila on -5 astetta. Molemmat menettelyt toimivat.

 

Keväällä ja kesällä pistettyjä kasveja, jotka ovat yhtä karaistuneita kuin vaikkapa hieskoivu, voidaan suurimmassa osassa Suomea istuttaa ruukuistaan syksyllä avomaalle.

Heinäkuu 2013. Pähkinäpensaan huhtikuussa pistetty puutunut pistokas.

 

 

 

 

Elokuu 2013. Kasvi ruukutettuna.

 

 

 

 

 

 

Lokakuu 2013. Kasvi avomaalle istutettuna.

 

 

 

 

 

 

Seuraava vuosi, 2014, 12+3 kuukautta pistämisen jälkeen.  

 

 

 

 

 

 

On houkuttelevaa ajatella, että keväällä pistetyt puutuneet pistokkaat, jotka saatetaan ruukuttaa samoihin aikoihin, kun puutumattomia vasta kesäkuussa pistetään, pärjäisivät ratkaisevalla tavalla paremmin avomaalla talven yli. Kokemus osoittaa, että näin ei yksiselitteisesti ole.

Mustaseljat ovat edellisenä vuonna kesäkuussa pistettyjä pistokkaita, jotka on syksyllä istutettu avomaalle. Kuvaan ne on nostettu seuraavana kesänä, siis vuosi pistämisensä jälkeen. Ruukkujen muoto on edelleen näkyvissä, sillä kasvit eivät ole ehtineet juurtua.

 

 

 

 

Asiaa hämmentää myös se, että hyvässä tarkoituksessa laaditut luettelot, jotka jakavat kasvit toisaalta keväällä ja toisaalta kesällä pistokaslisättäviin, kertovat tarkkaan ottaen vain sen, että kyseiset kasvit ovat helppoja lisätä ilmoitettuna vuodenaikana.

Kolmatta luetteloa, joka pitäisi sisällään kaikki ne kasvit, jotka voidaan lisätä helposti sekä keväällä että kesällä, ei koskaan esitetä, sillä luetteloiden laatijat kokevat tällaisen vesittävan koko konseptin.

Loppukesällä pistettäviä puolipuutuneita pistokkaita luetteloidaan myös. Nämä luettelot vuotavat niitten luetteloiden suuntaan, joissa mainitaan keväällä pistettävät kasvilajit: hyvin monet kasvit, joita suositellaan pistettäviksi loppukesällä, toimivat myös keväällä.

Todella paatunut pistäjä ei mielellään koske koko luettelokysymykseen edes pitkällä pistokkaalla, sillä hän kokee mutkien suoraksi vetämisen tässä asiassa hukkaavan liikaa informaatiota.

Elokuussa pistetty ainavihanta orjanlaakeri on aloittanut juurien tuottamisen syksyllä viherhuoneessa, talvehtinut, ja jatkanut juurtumistaan keväällä. Kasvi on kuvattu kesäkuussa. Keväinen pistäminen olisi toiminut yhtä hyvin ja olisi ollut huomattavasti vähätöisempi.

 

On kasveja, jotka pistämisensä jälkeen toimivat niin nopeasti, että ajankäytön kannalta ne olisi voitu pistää saman tien paikoilleen avomaalle. Tällä tavoin voidaan perustaa pajuviljely tai mustaherukkatarha.

Huomattavan hitaat pistokkaat vaativat kärsivällisyyttä, siis aikaa.

Loppukesä 2011. Kuusi- ja päärynäpistokkaat ovat juurrutettu pohjalämmön avulla keväällä.

 

 

 

 

Keskikesä 2012. Kuusen juurenpätkä yrittää karata ruukusta. Kuusilla on melko maanmyötäiset juuret, mutta tämä on jo naurettavaa.

 

 

 

 

 

Keskikesä 2013. Istutusta ulos voidaan harkita.

 

 

 

 

 

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn