Kotipuutarhurin on hyvä olla selvillä pistokaslisäyksen suomista mahdollisuuksista. Ei vain yleissivistyksen takia eikä pelkästään taloudellisista syistä, vaan koska hän tällöin on käytännön suunnittelussaan ottanut huomioon kaiken minkä ylipäänsä voi.

Asian taloudellinen puoli on helppo havainnoida: pistokaslaatikkoon (40×60 senttiä) mahtuu helposti 40 kpl peruspensaan pistokasta. Vuoden tai parin kuluttua päästään istuttamaan viisikymmentä metriä aitaa tai aidannetta.

Pistokaslisäyksen käyttömahdollisuudet ovatkin sitten monitahoisempi juttu. Seuraavat tähän valitut tapaukset valottavat ainakin osittain tätä vyyhteä.

”Tekniset” tiedot, kuten ”koska” ja ”miten”, on tässä vaiheessa jätetty vähemmälle huomiolle, esillä on pikemminkin ”miksi”.

Halava. Puutunut varsipistokas, 2v.

Siementen kerääjä saattaa joutua käymään loppukesällä montakin kertaa tarkastamassa siementen kypsyysastetta.  Pistokaskasvattaja  käy puun luona yhden ainoan kerran, eikä hänellä koskaan ole varsinaista kiirettä.

 

 

 

 

Muratti.

Pistokaslisääjä ei myllää amppelikasviensa juuria keväisin, vaan kasvattaa 3-4 vuoden välein uuden kasvin, jonka istuttaa tarpeeksi suureen ruukkuun. Vanha ja uusi kasvavat kesän rinnan, syksyllä vanha väistyy kompostiin.

 

 

 

 

Paprika. Taustalla 3-vuotias paprika, edessä kaksi tästä kasvatettua pistokastaimea.

 Se, että Capsicum-suvun edustajia on helppo kloonata kotioloissa kiinnostanee chilien täsmäjalostajia, varsinkin, koska tällaiset pistokkaat kukkivat heti juurten muodostumisen jälkeen.

 

 

 

Rauduskoivu. Puutumaton latvapistokas, 1v.

Robin Hood ei kuuna päivänä ostaisi laboratoriossa solukkolisättyjä visakoivuja, vaan ryöstäisi rikkailta pistokasmateriaalia, kuten omatoimisen toimijan kuuluukin. Täysikasvuisia visakoivuja omaava taas muistaa ottaa puistaan varmuuskopiot ennen niitten kaatamista.

 

 

 

Tomaatti.

Jotakuinkin kaikkia  keväisin myynnissä olevia yksivuotisina kasvatettavia hyötykasveja voidaan lisätä pistokkaista. Jotta satoa, oli sitten kyse hedelmistä tai lehtimassasta, ehdittäisiin saamaan, on syytä olla mahdollisimman varhain liikkeellä.

 

 

Neidonhiuspuu. 2-, 3-, ja 4-vuotiaita puutuneita latvapistokkaita. Taustalla ”farmi”, siis astia, jossa kasvatetaan pistokkaiksi leikattava materiaali.

Jos tarkoitus on testata araksi tiedetyn kasvin pärjäämistä pihallaan, niin näitä ei kannata ostaa suuria määriä. Pistokaslisääjällehän riittää yksi ainoa kasvi, jolla pääsee alkuun.

 

 

 

Suikeroalpi.

Monet luonnonvaraiset, maata matavat kasvit toimivat hyvin amppelikasveina. Suikeroalpin rönsyt tuottavat ilmajuuria, mutta kasvinpätkien juurtumisen kannalta tämä on yhdentekevää. Jokainen kahden nivelvälin pätkä juurtuu joka tapauksessa. Jotta lonkerot ehtisivät kunnolla kukkia, kannattaa olla liikkeellä mahdollisimman aikaisin alkukesästä. Kasvusto voidaan talvehdittaa ilman ruukkua avomaalla.

 

 

Amerikanheisi, tyrni, isotuomipihlaja. Puutumattomia latvapistokkaita.

Kaksikotisia tyrnejä, joita kasvatetaan aina vähintään kaksi kappaletta, tuottavat varttuessaan kosolti juurivesoja. Ellei näitä juurivesoja sitten kaiveta kokonaan esiin, niin on melko vaikeata päätellä onko yksittäisen juurivesan kohdalla kyse tyttö- vaiko poikatyrnistä. Pistokaskasvatus ratkaisee pulman. Varoitus on paikallaan: tyrnipistokkaat ovat oikukkaita.

Rantakukka, ranta-alpi, mäkikuisma.

Niityn suunnittelussa on hyvä muistaa, että varsinkin rotevia, luonnonvaraisia niittykasveja on hyvin helppo lisätä pistokkaista. Jos kyseessä on valmis niitty, johon halutaan lisätä vähemmän yleinen laji, niin tämän tosiasian merkitys kasvaa huomattavaksi.

 

Hapankirsikoita. Puutumattomia latvapistokkaita, 1v.

Jos on sattunut ostamaan vartetun hapankirsikan, niin tämän on mahdollista palauttaa ’luonnontilaan’, siis puuksi/pensaaksi joka tekee juurivesoja.

 

Sammalrikko.

Vaikka rikkoja lisätään pääsääntöisesti jakamalla, niin on hyvä tietää, että näitä voidaan myös lisätä maata mylläämättä.

 

 

 

 

Karviainen. Edessä: 3 x puutumattomia latvapistokkaita, 2v. Takana: ylpeä emo.

Marjapensaita voidaan siirtää ja niitten juuristoja voidaan jakaa.  Marjatarhan perustamisvaiheessa kannattaa kuitenkin muistaa, että ostettavien kasvien lukumäärän voidaan suuresti vaikuttaa pistokaslisäyksellä. Suotuisimmassa tapauksessa ei osteta niin tikun tikkua.

 

 

 

Vas. 5-vuotias nukkatyräkki. Oik. tästä rapsaistu pistokas, 1v.

Nukkatyräkki on kuuluisa siitä, että vartuttuaan se ripottelee siemeniä ruukkunsa pintamullalle, jolla ne itävät. Nukkatyräkit tuottavat myös säästeliäästi sivuversoja, jotka pystyvät emostaan irrotettuina juurtumaan. Uusi yksilö on siis mahdollista saada aikaiseksi vuosia ennen emokasvin kukintaa. 1-0 pistokaslisäyksen hyväksi.

 

 

 

Köynnöshortensia. Puutumaton latvapistokas, 2v.

Kuvassa talteen otettu silmumutaatio, siis yksittäisestä vinksahtaneesta silmusta kasvaneen verson latva. Vinksahtaneisuus ilmenee tässä tapauksessa lehtien toispuoleisena värityksenä. Ilmiö ei ole ainutlaatuinen ja maailmalla on myynnissä ainakin yksi tämäntyyppinen  kanta. Köynnöshortensiaa lisätään kätevimmin ottamalla talteen jo juurtuneita maarönsyjä, mutta jos vinksahtanut verso sijaitsee korkealla kasvustossa, niin pistokaslisäys on kätevämpi, ellei ainut keino. Köynnöshortensiapistokas juurtuu hitaasti, muut hortensiat ovat huomattavasti nopeampia.

 

Kiertotatar.

Syytä siihen, miksi joku vartavasten haluaisi lisätä yksivuotista sietämätöntä rikkaruohoa, on vaikea keksiä. Asian ydin onkin muualla: yksivuotisiakin kasveja on mahdollista lisätä pistokkaista.