Ensiksi hyvät uutiset

Suomalaisille viiniköynnöksen lisääjille on tiedossa sekä hyviä että huonoja uutisia.

Hyvät uutiset kertovat, että viiniköynnös on pajujen luokkaa, mitä tulee kykyyn tuottaa jälkijuuria.

Viiniköynnöstä voidaan juurruttaa alkukesästä puutumattomista pistokkaista, ja ne juurtuvat helposti puutuneista pistokkaista keväällä pohjalämmön avulla tai ilman.

Juurrutettaessa viiniköynnöksiä keväällä ilman pohjalämpöä kaikki käy hitaammin kuin jos käytössä olisi pohjalämpöä. 

 

 

 

 

 

 

Viiniköynnöksille riittää keväällä kolme viikkoa päästä tähän vaiheeseen pistokaslaatikossa, jossa on altalämpö. Puutuneita varsipistokkaita.

 

 

 

Rotevasti kasvavien sekä karaistuneitten lajikkeitten/lajien joukosta löytyvät ne, jotka juurtuvat avomaallekin pistettyinä. Tämän joukon muodostavat ne viiniköynnökset, joita ei talvisuojata avomaalla.

Kolme pätkää viiniköynnöstä on pistetty toukokuun alussa avomaalle mikroilmastoltaan suotuisaan paikkaan. Kolme vuotta myöhemmin voidaan kahdesta juurtuneesta köynnöksestä kerätä vaatimaton sato.

 

 

Taivukaslisäys on itsestäänselvyys kasveilla, jotka luonnontilassa etenevät maanpintaa pitkin etsiessään jotakin pystysuoraa, jonka avulla kiivetä kohti valoa. Näissä oloissa ne juurtuvat tarpeen vaatiessa mistä hyvänsä nivelkohdasta.

Törmäviinin kolmevuotias verso on laskettu maahan. Kahdessa kasvukaudessa se on tuottanut melkoisen juuriston.

 

 

 

Suhteellisen korkea ikäkään ei ole esteenä sille, että viiniköynnös tuottaisi jälkijuria.

Yli kymmenen vuotta vanhan törmäviinin rungonpätkä on juhannukseen mennessä tuottanut nipun ohuita juuria. Pätkä on pistetty toukokuun alussa pohjalämmöllä varustettuun laatikkoon.

 

 

 

 

 

Viiniköynnöstä voidaan myös lisätä ”Leaf-bud”-menetelmällä, jossa pistokkaan muodostaa yksi ainoa lehti sekä muutama senttiä vartta, mahdollisimman taloudellinen menettely siis. Menetelmää pidetään lähinnä köynnöksille tarkoitettuna, mutta mikään ei estä kokeiluja muuntyyppisillä kasveilla.

”Leaf-bud”-menetelmä. Kahdeksan viikkoa riittää siihen, että puutumattomien versonpätkien ainoat lehdet tuottavat hangoistaan ensin silmut ja sitten kunnon versot, sekä siihen, että parisenttiset varrenpätkät tuottavat  juuriston, jolla pärjätä.

 

 

”Leaf-bud”-menetelmä toimii myös keväisessä pistännässä, vaikka menetelmän nimitys hieman tällöin ontuukin. Lehtiähän ei juuri esiinny huhtikuussa. Puutunut versonpätkä on tapana halkaista.

”Leaf-bud”-lisätty pätkä puutunutta viiniköynnöstä.

 

 

 

 

Tapana on leikata viiniköynnöspistokas nivelkohdan alapuolelta. Menettelyyn ohjaa se yksinkertainen tosiasia, että kaikki action näyttää keskittyneen tähän kohtaan. Lehti pomppaa esiin tästä kohdasta, samaten kärhöt ja rypäletertut. Tämän lisäksi on helppo todeta, että maahan laskettu viiniköynnöksen verso juurtuu maahan aina nivelen kohdalta.

Yksinkertaiset koejärjestelyt kertovat kuitenkin, että viiniköynnöspistokas pystyy tuottamaan jälkijuuria myös muualle, siis pitkin mullan suojiin päässeen verson vartta.

Koejärjestely, jossa merkittäviä tilastollisia eroja saataisiin esiin, vaatisi suuren määrän kasveja.

Kaksi keskellä kesää pistettyä puutumatonta viiniköynnöstä. Vasemmalla nivelen alta leikattu, oikealla nivelten välistä leikattu. 

 

 

 

Viiniköynnöksiä voidaan siis leikata sokkona palasiksi ja paiskata palat seinään. Tämän jälkeen ne juurtuvat siihen, mihinkä ovat sattuneet tipahtamaan. Melkein näin.

 

Sitten huonot uutiset

Viiniköynnös ei ole karaistunut luonnonkasvi samassa mielessä kuin vaikkapa Suomessa luonnonvarainen lehtipuu, jonka puutumattomien kesäpistokkaitten istuttaminen avomaalle vain muutaman kasvukuukauden kuluttua useimmiten toimii.

Kesäkuussa pistetyille viiniköynnöksen pistokkaille, joita on karaistu loppukesällä avomaalla, ei voida suositella avomaalle istutusta syksymmällä. Muutaman kuukauden kasvatusaika riittää kyllä siihen, että ne pääsevät hyvään vauhtiin, mutta niiden talveentuminen tökkii ikävästi.

Muovi- tai viherhuoneessa köynnöksiä talvehdittava on kuitenkin sikäli eri asemassa, että pääsee pistämään puutumattomia pistokkaita huomattavasti aikaisemmin, mahdollisesti jopa toukokuun alussa. Kun tähän lisätään se, että aikaansaannokset voidaan tuoda takaisin lasin alle syksyllä, niin puutumattomien pistokkaitten ensimmäistä kasvukautta on näin saatu reilusti pidennettyä.

Viiniköynnösten lisääminen kesäpistokkaista on siis täysin mahdollista, mutta vaatii käytännössä muovi- tai viherhuoneen sekä talvehtimispaikan, jonka lämpötila ei laske pakkasen puolelle. Näin siis Suomessa. Keski-Euroopassa viiniköynnöksien kesäpistokkaat ovat pidemmästä kasvukaudesta johtuen läpihuutojuttuja.

Viiniköynnöksen puutumaton pistokasmateriaali on syytä saada välittömästi multiin, siis oloihin, joissa ilmankosteus on riittävä. Jos hennot latva- tai varsipistokkaat menettävät nestejännityksensä, ne homehtuvat pistämisen jälkeen saman tien.

Kesäkuun alussa pistettyjä viiniköynnöksiä, jotka joutuivat odottamaan liian kauan multiin pääsyä.

 

 

 

Varman päälle pelaava pistää siis viiniköynnöspistokkaansa keväällä.

Marras-joulukuussa kerätty materiaali voidaan talvehdittaa maakellarissa hiekkaan tai turpeeseen peitettynä.

Avomaalta kerättyyn materiaaliin on Suomessa pakostakin suhtauduttava varauksella. Pistettäväksi valikoituneet pätkät on syytä kerätä lumen suojissa viettäneitten köynnösten osista. Se, että pätkien poikkileikkauksissa näkyy vihreä rengas, ei takaa sitä, että pätkän silmut olisivat hengissä.

Vasemmalla kuivunut pätkä, oikealla lupaavamman näköinen. Ellei oikeanpuoleinen kehity asiallisesti, on todennäköistä että sen silmut ovat talven aikana vaurioituneet. 

 

 

 

Asian kulku: puutuneet pistokkaat

Seuraavassa kuvakimara, joka alkaa ruukutetuista pistokkaista ja loppuu seuraavan vuoden istutusvalmiisiin taimiin. Käytössä on ollut pohjalämmöllä varustettu pistokaslaatikko, viherhuone sekä maakellari.

Pistokasmateriaali on kerätty ulkosalta, avomaalla kasvavien köynnösten maanrajasta.

Kourallinen huhtikuussa pistettyjä pistokkaita on ruukutettu ja ladottu takaisin mullasta tyhjennettyyn pistokaslaatikkoonsa. Seassa on seitsemän Suomessa avomaalla viihtyvää viiniköynnöstä.

 

 

Pari viikkoa myöhemmin ruukutetut pistokkaat on nostettu laatikkonsa päälle. Lievä varjostus ja suihkuttelu ovat tässä vaiheessa paikallaan.

 

 

 

Viiniköynnöspistokkaat on kesän kynnyksellä tuotu ulos. Harsoa pidetään niitten yllä varmuuden vuoksi useitakin viikkoja.

 

 

 

Juhannukseen mennessä ovat köynnökset saaneet hieman väriä pintaansa.

 

 

 

 

Keskellä kesää käy ilmi, että ruukut ovat käymässä ahtaaiksi. Ruukut on vaihdettu numeroa isompiin.

 

 

 

Syksyinen kellastuminen kertoo siitä, että köynnökset ymmärtävät, mitä on tulossa. Lehdettömät taimet siirretään maakellariin talveksi.

 

 

 

 

 

Seuraava vuosi. Köynnökset on tuotu maaliskuussa viherhuoneeseen ja niistä on leikattu pois kuivuneet latvat. Elävän puun tunnistaa nestevuodosta. 

 

 

 

 

 

Taimet on siirretty viherhuoneesta ulkomaailmaan toukokuun lopulla. Ne voitaisiin istuttaa tässä vaiheessa saman tien, kolmetoista kuukautta pistämisen jälkeen.