Mustaherukat on aina osattu lisätä avomaalla. Kasvin latvapistokkaat on asetettu hieman vinoon keväällä kaivettuun pienoisojaan. Vinoon siksi, jotta maan alle saataisiin mahdollisimman paljon juuria tuottavaa vartta.
Toisen perinteisen avomaalle pistettävän kasviryhmän muodostavat pajut. Ennen kuin päästään mielenkiintoisimpiin kysymyksiin, hoidetaan nämä helpot tapaukset ensiksi alta pois.
Vakkapajun varsipistokkaita. Vinosti leikatut päät päätyvät maahan.
Huhtikuu.
Toukokuu.
Kesäkuu.
Ainoa, mikä voi mennä pieleen vakkapajuja ja mustaherukoita pistettäessä on se, ettei kastella tarpeeksi. Vettä kuuluu käyttää, niin kuin se ei mitään maksaisi. Talteen otettua sadevettä käytettäessä näin onkin.
Ne kiinnostavammat tapaukset
Pistokkaita voidaan pistää keväällä avomaalla sijaitseviin ruukkuihin, jotka peitetään harsoilla tai siirretään lämmittämättömiin muovihuoneisiin juurtumisen ajaksi. Talven tullen ruukut voidaan siirtää maakellariin tai vastaavaanlaisiin oloihin.
Tämä on kyllä aika lällyä. Varsinkaan tämä ei tuo valoa siihen kysymykseen, mitkä ruukkuihinsa juurtuneet kasvit olisivat selvinneet vaatimattomilla juurillaan seuraavasta talvesta avomaalla.
Luetteloon, joka alkaa mustaherukalla ja pajuilla, pitää siis saada jatkoa.
Ensimmäinen tapaus 2014–2015
Vuoden 2014 huhtikuun alussa on pistetty kourallinen eri lajeja avomaalle. Maan lämpötila viiden sentin syvyydellä osoittautuu pistämispäivänä olevan seitsemän astetta. Viidentoista sentin syvyydellä lämpötila oli vain neljä astetta. Näissä olosuhteissa ei kummoista juurtumista voi tapahtua, mutta maan lämpötilaa olennaisempana on pidetty sitä, että kasvien silmut ovat tässä vaiheessa juuri puhkeamaisillaan. Kovin pitkään pistokkaat eivät joudu odottelemaan maan lämpenemistä. Asiaan voidaan alussa vaikuttaa haalealla kasteluvedellä.
Pistokkaat on pistetty puurimojen rajaamalle pläntille. Järjestely takaa sen, etteivät kasteluvedet valu minne sattuu. Osa maasta on korvattu karkealla hiekalla.
Kaikkien pistettyjen lajien tiedetään juurtuvan helposti säällisissä oloissa. Miten ne käyttäytyvät avomaalla, selviää vain kokeilemalla.
Pistettäviksi on valittu noin viidentoista sentin pituisia latvapistokkaita. Näin siis niissä tapauksissa, joissa se osoittautuu mahdolliseksi.
Asiassa saavutetun tuloksen muodostaa ne kaksi lajia, jotka talven jälkeen seuraavana vuonna jatkoivat kasvuaan.
Vuoden 2015 heinäkuu. Törmäviini sekä palsamipoppeli kukoistavat.
Tulos ei ole kovin yllättävä. Näissä yhteyksissä varsinkin poppelit tapaavat loistaa.
Toinen tapaus 2015–2016
Tällä kertaa on pistetty osittain samoja puuvartisia kasveja kuin edellisessäkin tapauksessa. Järjestely on hieman erilainen.
Pistokasrivin molemmin puolin on kaivettu matala syvennys, johon on pyritty kaatamaan vettä päivittäin.
Tässäkin tapauksessa kasvit on pistetty huhtikuun alun aikoihin. Vuosi on 2015.
Suurin osa pistetyistä lajeista avasi silmunsa ja ehkä juurtuikin, mutta seuraavassa huomioidaan vain ne kolme lajia, jotka jatkoivat kasvuaan seuraavana vuonna. Kahdessa tapauksessa uusi kasviyksilö nousi esiin juuristoista.
Kaikki seuraavat kuvat on otettu alkukesällä.
Mustaselja 2015.
Sama mustaselja 2016.
Kiinanlaikkuköynnös 2015.
Sama kiinanlaikkuköynnös 2016.
Marja-aroniat 2015.
Marja-aronioitten tilanne 2016.
Helppojen avomaatapausten joukkoon voidaan siis lisätä mustaselja, kiinanlaikkuköynnös ja marja-aronia. ”Helpolla” tarkoitetaan sitä, ettei kasveja ole runsaan kastelun lisäksi paapottu millään tavoin, ei edes talvella peitetty lumella.
