Suurelle yleisölle lienee puutumaton pistokas tutuin. Vihreä varrenpätkä, joka pistetään kesäkuussa ja jota sumutetaan ahkerasti kuulostaa tutulta. Pistokaslaatikkoon päätyy siis se verso, minkä kasvi on kevään ja alkukesän aikana aikaiseksi saanut. Juhannuksena alkaa olla kiire.
Pistettävä kasvi on useimmiten kesävihanta koriste- tai hyötypensas, sillä tämä on kasviryhmä, joka on kuuluisa juurtumiskyvystään.
Havupuita ei sen sijaan kannata pistää kesällä.
Sinikuusamasta on leikattu viisi kymmensenttistä latvapistokasta.
Sumutinpullon suutinta on säädetty. Ohut vesisuihku on suunnattu pistokkaitten tyville.
Syyskuussa pistokkailla on asialliset juuret.
Seuraavan vuoden kevät. Yksi pistokkaista on luopunut leikistä.
Edellisessä kuvasarjassa uudet versot ovat pompanneet esiin vasta pistämistä seuraavana vuonna. Tämä on jotakuinkin ominaista puutumattomille pistokkaille, jotka tuottavat kyllä loppukesän aikana juuriston mutta jättävätkin asian tähän. Uudet, hurjasti kasvavat versot ilmaantuvat peliin usein vasta seuraavana vuonna. Asiaa kannattaa verrata siihen, miten puutuneet ja puolipuutuneet pistokkaat käyttäytyvät.
Puutumattomien pistokkaitten repertuaarin bravuuri on tietysti perennat. Näin siitä huolimatta, että nimitys ”puutumaton” ontuu perennojen kohdalla, sillä näitten varret eivät kasvukauden lopulla ”puudu” sanan varsinaisessa merkityksessä vaan lakoavat.
Perennojen lisäys on niitten jakamista, voidaan hyvällä syyllä sanoa. Näin ainakin kaupallisen toimijan mielestä, joka haluaa myyntitaimet tiskiin ja heti. Ammattilainen turvautuu perennojen pistokaslisäykseen vain niissä tapauksissa, joissa se on välttämätöntä.
Suomen luonnonvaraisia perennoja: päivänkakkara, lehtosinilatva, rantatädyke ja pohjansinivalvatti.
Ylläolevissa kuvissa on esillä mielenkiintoinen ilmiö: sekä rantatädyke että sinivalvatti ovat kasvattaneet juurien lisäksi myös uuden varren maan alta. Asiassa varaudutaan siihen, että alkuperäinen pistokas toimii näissä tapauksissa vain ravintovarastona.
Rohtoraunioyrtti. Maan alta on kasvamassa esiin omillaan toimeen tuleva kasvi.
Yrtit, niin yksi- kuin monivuotisetkin, lisätään yleisesti puutumattomista pistokkaista. Menetelmän valinnassa vaikuttaa, kuten aina, tarkoituksenmukaisuus.
Yksivuotiaan basilikan pistokkaan viisi viikkoa vanha juuristo. Kovin monta taimea ei siis kannata kesän mittaan ostaa. Yksi riittää.
Pistokaslaatikko kannattaa aina pistää täyteen, vaikka sitten summamutikassa valituilla kasveiilla, sillä tulokset, olivatpa ne millaisia hyvänsä, edistävät aina näppituntuman kehittymistä.
Mukulapavun pistokkaat juurtuvat parissa viikossa, oli tästä sitten käytännön viljelyssä (Suomessa) hyötyä tai ei.
Käytössä olevat kolme menetelmää (puutunut, puutumaton, puolipuutunut) ovat sidoksissa pistämisajankohtiin. Sisätiloissa elelevien, trooppisten ja subtrooppisten kasvien kohdalla näihin ajankohtiin voidaan suhtautua rennommin. Kysehän on loppujen lopuksi kasvien fysiologisesta tilasta eikä siitä, mitä kalenterissa lukee.
Laakeripuun pistokas on pistetty maalis-huhtikuun vaihteessa ja kuvattu kesäkuussa.
Sitruunapuun pistokas on samaten pistetty maalis-huhtikuun vaihteessa ja kuvattu kesäkuussa.
Pistäjän mielestä molemmissa edellisissä tapauksissa on ollut kyse puutumattomista pistokkaista, vaikka pistämisajankohta viittaisikin vallan muuhun.
Ulkokasvienkin kohdalla saatetaan törmätä samaan problematiikkaan. Jos on sattunut ostamaan täydessä kasvussa olevan goji-pensaan kevätmessuilta, sen uusia versoja voidaan käsitellä kuin puutumattomia. Samaan laatikkoon saatetaan myös pistää pihalla talvehtineen gojin edellisen vuoden versoja. Näin on samaan laatikkoon pistetty sekä puutunut että puutumaton pistokas. Molemmat juurtuvat vaivatta.
Gojin puutumattomia pistokkaita, jotka on pistetty ”oikeaan” aikaan, kesäkuussa. Kuva syyskuulta.
Puutumattoman pistokkaan käytössä olevaa kasvukautta voidaan siis pidentää herättämällä kasvi kukoistamaan esim. viherhuoneessa ennen aikojaan. Tällöin ”kesäpistokas” saatetaan pistää jo keväällä.
Ruukussa: viherhuoneessa aikaisin herännyt amerikanheisi, josta saisi pari puutumatonta pistokasta. Ruukun vasemmalla puolen: pihalta haettu amerikanheiden verso.
Siinä missä kesävihantien pensaitten pistäminen kesäkuussa onnistuu erinomaisesti, monet lehtipuut haraavat vastaan. Näitten kohdalla kokeillaan seuraavaksi pistämistä alkukeväällä. Tämä kannattaa.
Lopuksi edes yksi kesällä pistetty kunnon puu. Metsälehmus.
