Käsillä olevan artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin puutumattomien ”kesäpistokkaitten” pistämisessä tarvittavaa välineistöä sekä pistämisen yleisiä edellytyksiä.

Tässä, artikkelin toisessa osassa, päästään vihdoin itse asiaan, jossa seurataan seitsemää (totta kai seitsemää) avomaalla vallan hyvin pärjäävää yrttiä. Pistämisen ajankohdat osuvat runsaan viikon sisään touko-kesäkuun vaihteeseen.

Viitisen viikkoa pistämisestä näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Ranskalainen rakuuna.

 

 

 

 

 

Aaprottimaruna.

 

 

 

 

 

Anisiiso.

 

 

 

 

 

Koiruoho.

 

 

 

 

 

Sitruunamelissa.

 

 

 

 

 

Tuoksuruuta.

 

 

 

 

 

Piparminttu.

Pistokkaat ovat juurtuneet turvehiekkaseoksessa. Pohjalämpöä ei ole tarvittu, sillä turvehiekan lämpötila keikkui vajaan kahdenkymmenen asteen kieppeillä.

Kaikki pistokkaat eivät ole ehtineet tuottaa runsaassa kuukaudessa niin tuuheata juuristoa kuin piparminttu. Tämä ei haittaa. Pistokkaat, joita tässä vaiheessa voitaisiin jo kutsua taimiksi, ovat jo tiellä, jolta ei ole paluuta. Ravinteita näille on kuitenkin turha tarjota tässä vaiheessa sen kummempia määriä. Turvallisinta on ruukuttaa ne perusmultaan, jota on reilusti laimennettu hiekalla.

 

 

 

 

 

Kotitalousjätekompostimullasta on poimittu irti rumimmat risut. Hiekanlisäyksessä riittää kolmannes.

 

 

 

 

 

Pistokkaat on koukkaistu ylös lusikalla.

Vastaruukutettuja pistokkaita suojataan kuivattavalta vedolta ja suoralta auringonpaisteelta. Kätevimmin tämä käy nostamalla ne samanlaiseen (tyhjään) pistokaslaatikkoon kuin missä ne on juurrutettukin.

 

 

 

 

 

Vastaruukutetut yrtit pistokaslaatikossa.

 

 

 

 

 

Sitruunamelissa sekä piparminttu on jo parin viikon kuluttua siirretty ulos laatikosta, sillä ne venyivät kiinni laatikon kanteen.

Heinäkuun alkupuolella taimet on tuotu ulos viherhuoneesta ja suojattu yksinkertaisella kasvuharsolla, joka poistetaan niitten yltä viikon kuluttua.

 

 

 

 

 

Harso on heinäkuun keskivaiheilla siirretty syrjään.

Juurien kehitys on tässä vaiheessa suorastaan kiihkeätä. Vain pari viikkoa myöhemmin, heinä-elokuun vaihteessa juuret ovat alkaneet kiertää ruukuissa. Uusi ruukutuskierros on siis paikallaan.

 

 

 

 

 

Hieman isommat, neliskanttiset ruukut on ensin täytetty mullalla, jota on reippaasti kasteltu. Mullan seasta löytyvistä pikku tikuista ei tässä vaiheessa piitata. 

 

 

 

 

 

Ruukkuja, multaa, hansikkaat ja vettä. Voidaan ryhtyä ruukuttamaan. 

 

 

 

 

 

 

 

Aaprottimarunan ruukku on niin sanotusti läpijuurinen.

 

 

 

 

 

Aaprottimaruna uudessa kodissaan.

Varovainen pistäjä talvehdittaa ruukutetut taimet viileässä, karaistuneempi istuttaa ne avomaalle elo-syyskuun vaihteessa. Järjestelyitä ei voida asettaa varsinaiseen paremmuusjärjestykseen.

Artikkelin ensimmäiseen osaan pääsee tästä.