Puutuneet pistokkaat voidaan kerätä talteen marras-joulukuussa ja säilyttää talven yli maakellarissa tai vastaavanlaisissa oloissa.
Materiaali voidaan myös kerätä suoraan kasvustoista alkukeväällä ja pistää saman tien. Kerääminen vasta talven jälkeen mahdollistaa keskittymisen materiaaliin, jonka silmut ovat jo alkaneet turvota. Ihanteellista pistämisen ajankohtaa haarukoitaessa kannattaa pistää parin viikon välein. Käytäntö osoittautuu opettavaiseksi.
Aikaansaannokset päästään useimmiten ruukuttamaan jo juhannuksena. Tätä voidaan pitää, Suomen oloissa, puutuneen pistokkaan merkittävänä meriittinä. Karaistuneeksi tiedetyt lajit voidaan saman vuoden syksyllä istuttaa ulos avomaalle.
Kiinanlaikkuköynnöksen huhtikuussa pistettyjä puutuneita pistokkaita, jotka on kuvattu kesäkuussa.
Samaiset kasvit elokuussa. Versonkasvu on pitkällä.
Pistämisvuonna ulos istutetut kiinanlaikkuköynnökset seuraavan vuoden syksyllä. Kasveissa on selvästi jotain, mikä kiinnostaa kissoja. Ne saavat vanhan kissarouvankin käyttäytymään täysin sopimattomasti.
Puutuneitten niin latva- kuin varsipistokkaittenkin silmut puhkeavat vääjäämättä, mutta varsinainen versojen kasvu kertoo siitä, että juurtumistakin esiintyy.
Sumutus ei ole niin niin kriittinen paikka kuin puutumattomien kohdalla. Varsinkaan massiivinen puutumaton pistokas ei noin vain kuivu oloissa, joissa kostea ilma liikkuu vain hyvin verkkaisesti.
Havupuita suositellaan usein pistettäviksi loppukesällä. Kannattaa kuitenkin aloittaa havuharjoitukset pistämällä nämä jo keväällä, sillä menettely on yksinkertaisempi kuin puolipuutuneitten kohdalla. Tuloksetkin osoittautuvat paremmiksi.
Kotikatajia, jotka on pistetty maaliskuussa ja kuvattu syyskuussa.
Huhtikuussa pistetyt kynäkataja sekä kanadantuija. Kuva elokuulta.
Eri pistokasmenetelmiä ei kannata laittaa paremmuusjärjestykseen sillä menetelmät pikemminkin täydentävät toisiaan kuin kilpailevat keskenään.
Asiassa vaikuttaa myös se, keneltä kysytään. Viiteen erikoiskasviin erikoistunut ammattilainen vastaa eri tavalla kuin asiasta yleisellä tasolla kiinnostunut kotitarhuri.
Seuraavassa sikermä keväällä pistettyjä puuvartisia köynnöksiä, puita ja pensaita, jotka on kuvattu loppukesästä. Asiaa ei pidä ymmärtää niin, etteivätkö nämä olisi (mahdollisesti) juurtuneet kasvien alkukesällä tuottamista uusistakin versoista, mutta voidaan kysyä, miksi tätä olisi pitänyt jäädä odottamaan.
Vuorijalavia.
Välimerentulimarja.
Mustamulpereita.
Punakoisoja.
Isolehtikatsura (yllä), suikerotuhkapensas (alla).
Tähtijasmike.
Puutumattomien pistokkaitten ilmeinen etu on siis siinä, että niille voidaan järjestää kasvukauden mittainen kasvukausi. Jossakin tämän kasvukauden keskivaiheilla kasvit on karaistettava.
Puutuneet pistokkaat on ruukutettu ja sijoitettu tilaan, missä ilma vaihtuu hyvin hitaasti. Seuraavien viikkojen kuluessa suurennetaan laatikon kannen rakoa.
Asiat voidaan järjestää näinkin: kasvuharso on nostettu teräslankojen varaan. Laatikko voidaan sijoittaa suojaisaan paikkaan, tai lisätä harsojen määrää.
