Kaikki mehiläistenpitoa ammattimaisesti harjoittavat ovat ainakin periaatteessa kiinnostuneita pesiensä etäsijoittamisesta. Syitä on monia: paikallinen pesätiheys on saattanut nousta kovin korkeaksi tai mahdollisuus tuottaa ns. lajihunajaa kiinnostaa. Tautien torjunnassa useampi sijoituspaikka myös mahdollistaa eri strategioita.
Ammattimaiset tarhat ovat usein myös moniottelijoita, jotka tarjoavat parvenpyydystämispalveluita, kuningattarien myyntiä sekä pölytyspalveluita. Tämän lisäksi monet tarhat myyvät mehiläishoidon tarvikkeita. Nämä ovat kaikki kaupallisia palveluita.
Mehiläiset ylläpitävät kesät talvet yli 30 asteen lämpötilaa pesässään. Surina ei koskaan lakkaa.
Kotipuutarhuri taas, joka mielellään raivaa tilaa muutamalle pesälle omassa tarhassaan on siis arvokas yhteistyökumppani tarjotessaan sijoituspaikkaa mehiläisille järjestelyssä, jossa raha ei vaihda omistajaa.
Sijoituspaikat eivät voi olla kovin pitkien matkojen päässä toisistaan, joten kotipuutarhurin kannattaa tiedustella yhteistyömahdollisuuksia paikalliselta mehiläistarhalta. Myöskään Mehiläishoitajain liitto ei hätkähdä tämän sisältöisiä yhteydenottoja, sillä heidän intressissään on kaikenlainen yhteistyö Suomen puutarhamaailman kanssa.
Hunajaa täynnä oleva pesälaatikko painaa kymmeniä kiloja. Nostoapu on paikallaan.
Kotipuutarhurin osaksi lankeaa siis järjestää pesille asialliset tilat. Tätä tilaa sopii olla kolme kertaa enemmän kuin mitä keväällä tarhaan tuodut laatikot vaativat, sillä yksikin mehiläispesä saattaa tuottaa alkukesällä kolmekin uutta emoa.
Yksinkertaisin tapa aikaansaada siistä sekä tasaista tilaa on tasoittaa maa ja levittää sille raskas lainapressu. Sen reunat voidaan kaivaa maahan, tai ripotella itse pressun päälle sepeliä. Pesien on oltava irti maasta ja tähän soveltuvat hyvin VR- sekä EU-lavat. Nämä ovat rahanarvoista tavaraa; muita, ilmaisia kertakäyttölavoja voi kysellä rautakaupasta. Ellei näitä löydy, niin ollaan ainakin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lava syntyy helposti 2″x4″ soiroista sekä laudoista.
Pesät sijoitetaan aina nauhamaisesti länsi-itä suuntaisesti, jolloin saadaan lentoaukot etelään päin. Sijoittelussa kannattaa muistaa, että mehiläiset eivät pidä voimajohdoista, eivätkä varsinkaan muuntajista. Sadan metrin etäisyys tällaisesta on virallinen suositus. Pesiä ei myöskään pidä sijoittaa alle kymmenen metrin päähän yleisestä tiestä tai tontin rajasta.
On asiallista järjestää mehiläishoitajalle hieman sateilta suojattua tilaa käteisvarastoksi tarvikkeita
Mitä tulee pesien välittömään ympäristöön, niin suomalaista luontoa voi pitää meden ja siitepölyn keräyksen kannalta luotettavana perustana. Mehiläisillä on melko lyhyet imukärsät eikä niitä näy kasveilla, jotka vaativat perhosten pitkiä vastaavia. Toisaalta mehiläiset kyllä löytävät mitä tarvitsevat, vaikka sitten kilometrien päästä. Kotipuutarhurin ei siis sovi loukkaantua, jos hoidokit viis veisaavat perennapenkistä kadoten metsään pölyttämään mustikoita ja metsävadelmia.
Voikukka on arvokas ravinnonlähde.
Mehiläisten lastenlikan velvollisuudet ovat talonmiestyyppisiä. Hyvin lumisena, lämpötiloiltaan vaihtelevana talvena toitä riittää. Lumi eristää hyvin, eikä sinänsä ole ongelma. Tällainen syntyy vasta, kun leuto jakso sulattaa lunta siinä määrin, että vesi uhkaa tunkeutua pesiin. Kosteus on huomattavasti vaarallisempi ilmiö kuin pakkanen, joten sulava lumi on syytä poistaa kattoelementtien ympäriltä.
Lumi läpäisee kyllä ilmaa, mutta liika on liikaa. Ilmankierto varmistetaan poistamalla tämä liika lumi pesien edustalta.
Maaliskuussa mehiläiset lähtevät suolentyhjennyslennolle ja moni jää tälle tielle. Se, että siivekkäät ylipäänsä pääsevät ulos laatikostaan on varmistettava kaikissa oloissa.
Tyypillinen lastenlikan homma: laatikkojen pohjien putsaaminen keväällä sekä niitten steriloiminen kaasuliekillä.
Jos pesä kuohahtaa alkukesällä yli, niin jotain on kyllä tekeillä, sangen todennäköisesti parveilu on käynnistymässä. Raportoinnin paikka tämä joka tapauksessa on.
Ruukutettujen, siis kasteltavien kasvien ruukkujen mullan pinta säilyy kosteana pitkään. Mehiläiset käyttävät näitä juoma-automaatteina. Kasvit eivät ole välttämättömiä järjestelyssä.
Kevättehtäviin kuuluu tarkkailu ja raportointi. Omille retkilleen lähtevän vanhan kuningattaren nappaaminen tyhjään pesälaatikkoon vaatii suojapuvun sekä muita varusteita, eikä tähän kylmiltään kenenkään pidä ryhtyä. Toisaalta tämä on tilanne, joka pyritään estämään eristämällä uudet emot ajoissa omiin laatikkoihinsa. Sinänsä melkein sääli, sillä sen verran huikeasta spektaakkelista parveilussa on kyse. Näin siis sivustakatsojan mielestä.
Vanha kuningatar on hyvässä suojassa pallon keskellä…
…ja löytyi myös sopivalta korkeudelta.
Itse kasvukaudella toimitaan mehiläishoitajan apulaisena. Hunajan keruu kerran tai kaksi kaudessa ei ilahduta mehiläisiä ja laatikoitten kannossa avustavan on syytä suojautua. Hätätapauksessa talvihaalarit, kumisaappaat sekä hihansuihin teipatut hansikkaat riittävät kehon osalta, pään suojaamiseen tarvitaan tähän tarkoitukseen valmistettu päähine.
Alkusyksyllä apulainen pääsee valmistamaan kyllästettyä sokerivesiliuosta mehiläisten talviruoaksi.
Hunajat on viety, ja tilalle tarjotaan sokerivettä, josta mehiläiset prosessoivat itselleen hunajaa talviruoaksi. Näin joudutaan toimimaan Pohjolassa.
Mehiläishoitajaksi tullaan katsomalla, mitä mehiläiset pesässään touhuavat, ja tämän perusteella päättämällä, mitä kulloinkin seuraavaksi kannattaa tehdä. Yksinkertaista tämä ei ole.
Paikan tälle toiminnalle luovuttaneelle kotipuutarhurille tämän seuraaminen suo tilaisuuden tutustua asiaan ainakin päällisin puolin. Kun on päässyt perille siitä, miten paljon aikaa ja vaivaa toiminta vaatii, niin tietää myös riittävätkö omat resurssit omien mehiläisten pitoon.
