Mehiläisten hankinnassa keväisin kaupan kohteena ovat talvehtineet emot, joitten seurana on runsas kilo (n.4 litraa) työläisiä. Kyse on täysin toimintakykyisistä yhteiskunnista. Standardipesien lentoaukot on teipattu umpeen edellisenä iltana ja ostaja kuljettaa laatikot kotikonnuilleen, sijoittaa ne järkevään paikkaan, nostaa katot laatikoitten ylle sekä poistaa teipit.

Saman yhteiskunnan, joka ostettaisiinkin juhannuksen tienoilla, sopisi olla pari kertaa suurempi.

Ellei ostaja tarvitse uutta pesälaatikkoa, hän voi, mikäli näin sovitaan, toimittaa etukäteen oman laatikon tarhalle.

Pakettimehiläisten kohdalla on myös kyse emosta seurueineen, mutta nämä yhteiskunnat ovat pakattuja siten, että ne voidaan lähettää kustannustehokkaasti tarhalta maailmalle. Kuljetustapa harkitaan tarkkaan, sillä matkan keston ei sovi ylittää kahta vuorokautta.

Laatikosta löytyy mehiläisten lisäksi myös sokeritahnaa eväiksi.

Pakettimehiläiset tekevät matkaa samoihin aikoihin kuin varsinaisissa laatikoissaan asuvia mehiläisiä haetaan näitä myyviltä tarhoilta, elikkä toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa.

”Multibox” on yleinen mehiläisten kuljetuksessa käytetty pakkaus. Laatikkoa pitää koossa kaksitoista metallipuikkoa. Mehiläisiä sisältävää laatikkoa säilytetään varjossa.

 

 

 

Laatikon kannesta löytyy kierrekorkki, joka kiristää paikoilleen kaksi langanpätkää.

 

 

 

 

Langanpätkän kyljessä kulkevalla metallilangalla voidaan emorasia kiinnittää roikkumaan pohjukkeen ylärimasta, tai, kuten tässä tapauksessa, ylälistasta.

 

 

 

Emorasia koostuu kahdesta osastosta, jonka isommassa köllöttelee emo. Pienempi, eteisen kaltainen tila on osittain täytetty sokeritahnalla sekä varustettu helposti irrotettavalla muoviläpällä. 

 

 

Paketin yläosaa voidaan nyt ryhtyä purkamaan vetämällä mutama metallipuikko irti.

 

 

 

 

Mehiläiset ravistellaan hellävaroen ulos, ja lopuksi käytetään harjaa. Laatikon reunaa ei kannata kopauttaa pesän reunaa vasten, niin tehokas keino kuin tämä onkin, sillä mehiläiset eivät arvosta äkillisiä tärähdyksiä.

 

 

Kun suurin osa mehiläisistä on saatu laatikkoon, niin kantena toimiva huokoinen kuitulevy kannattaa laittaa heti paikoilleen. Laatikon purkamisen jälkeen sisäkulmissa vielä viipyilleet mehiläiset saadaan lakaistua pesän laskeutumisalustalle, josta ne yhtenäisenä joukkona vaeltavat kohti emoaan. Tähän voi luottaa, sillä työläisillä ei tässä asiassa auringon laskiessa ole vaihtoehtoja.

Pakettimehiläisiä joudutaan heti ruokkimaan, sillä ne löytävät itsensä pesästä johon eivät ole kotiutuneet, eikä ruoanhankinta ole edes käynnistynyt. Tämä on korostetusti esillä ylälistapesissä, joiden asukkaille ei tarjota valmiita pohjukkeita.

 

 

Pesän lentoaukkoa pienennetään, jotta pesän puolustus olisi mehiläisille helpompaa. Tämän lisäksi kesäkuun alun yöt saattavat olla hyvinkin viileitä. Yleensä tähän käytetään lovettua puurimaa, mutta hätätapauksessa käy vanha T-paita.

 

 

Pakettimehiläisten laatikot kannattaa purkaa illalla. Aloittaa sopii kello kahdeksan kieppeissä, sillä tällöin mehiläisillä ei ole lentohaluja, mutta tarhaajalla on Etelä-Suomessa pari tuntia aikaa ennenkuin tarvitsee taskulamppua.

Emon vapauttamisessa laatikostaan on kaksi tapaa. Ensimmäisessä irroitetaan emorasian muoviläppä, jonka jälkeen työläiset ja emo syövät tien vapauteen tukkivan sokeritahnan. Tähän saattaa kulua muutama päivä, jonka lisäksi joudutaan häiritsemään mehiläisiä joka kerta, kun halutaan tarkistaa tilanne. Mikä ikävintä, emo ei pääse tänä aikana täysipainoisesti johtamaan töitä.

Toisessa tavassa toimitaan suoraviivaisemmin: emo vapautetaan rasiastaan suoraan mehiläisten joukkoon, kunhan suurin osa työläisistä on saatu ulos paketistaan. Tässä tavassa ei ole kiusaamisen makua.

Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, tässä kuvatussa tapahtumassa on käynnistymässä ylälistapesäkokeilu, mutta tämä onkin jo sitten toinen tarina.