Luonnonvaraisten kevätkukkijoiden lisäys 7-11

7. Sinivuokko (Hepatica nobilis)

Ammattilaiset jakavat sinivuokkoa syksyisin (Antti Riikonen 2003). Sinivuokkoa voi kuitenkin jakaa myös keväisin, elikkä juuri silloin, kun kotipuutarhuri ja hänen puutarhansa heräilevät.

Lisäsi sitten sinivuokkoja keväällä tai syksyllä, niin ensimmäinen tehtävä on selvittää, koostuuko jaettava kasvi useammasta siementaimesta vai onko kyse yhdestä erillisestä kasvista. Fuskaaminen on rumaa.

Sinivuokko kukkii vasta nelivuotiaana, jakotaimet huomattavasti aikaisemmin.

1

Keväinen jakotaimi. 

 

 

 

 

2

Tilanne pari kuukautta myöhemmin.

 

 

 

 

 

 

3

Taustalla muutama punakukkainen sinivuokko, edessä näitten viikko sitten itäneitä siemenjälkeläisiä. Sinivuokkojen siemenlisäys voidaan rikkaruohottomilla kasvupaikoilla jättää kokonaan sinivuokoille.

 

 

 

 

 

4

Sinivuokon siemenet on kerätty kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

 

 

 

 

 

8. Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis)

Kangasvuokon juuristo ei todellakaan suosi jakamista. Kasvi mätästää kyllä jossain määrin, mikä saattaa jakamisen kannalta kuulostaa lupaavalta, mutta kangasvuokot ovat kuuluisia siitä, että ottavat vakavasti nokkiinsa kaikenlaisessa käsittelyssä.

Kangasvuokon siemenet on kätevintä kylvää keskellä kesää, jolloin ne itävät parin viikon kuluessa.

5

Kukkatervehdys idän suunnalta.

 

 

 

 

6

Kaksivuotiaita kangasvuokon siementaimia.

 

 

 

 

7

Kolmevuotiaita kangasvuokon siementaimia.

 

 

 

 

8

Neljävuotiaita kangasvuokon siementaimia.

 

 

 

 

9

Kangasvuokon siemenet on kerätty kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

 

 

 

 

 

9. Pystykiurunkannus (Corydalis solida)

Kiurunkannusten jakaminen on mukuloitten siirtoa. Kaukaa viisas kotipuutarhuri merkitsee paikat, joissa kasvaa kiurunkannuksia. Seuraavana vuonna hän tietää, mistä kaivaa.

10

Tässä vaiheessa kiurut ovat saapuneet Suomeen.

 

 

 

 

11

Mitä vaatimattomampi nurmikko, sitä enemmän pystykiurunkannuksia.

 

 

 

 

12

Siirtämisen kannalta ollaan tässä vaiheessa hyvinkin myöhässä, mutta peli ei ole vielä pelattu, sillä mukuloita on melko vaikeata saada hengiltä.

 

 

 

 

 

13

Juhannukseen mennessä pystykiurunkannuskasvuston maanpäällinen osa on mennyttä. Näin on tässä vaiheessa käynyt myös mukulaleinikille ja käenrieskalle.

 

 

 

14

Pystykiurunkannuksen siemenet on kerätty kesäkuun toisella viikolla.

 

 

 

 

 

10. Kevättaskuruoho (Thlaspi caerulescens)

Kaikista muista tässä käsitellyistä kasveista poiketen on kevättaskuruoho kaksivuotinen kasvi. Sen jakamisesta ei siis kannata puhua.

15

Sen suurempaa koristekäyttöä kevättaskuruoholla  ei kenties ole, mutta blogien otsakekuvina se puolustaa kyllä paikkaansa.

 

 

 

16

Nurmikkoon kylvetty kevättaskuruoho itää kyllä. Tämän verran rikkaruoho se kyllä on.

 

 

 

 

17

Kevättaskuruoho on  kesätörröttäjä.

 

 

 

 

 

 

18

Kevättaskuruohon siemenet on kerätty kesäkuun kolmannella viikolla.

 

 

 

 

 

11. Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus)

Iäkkään kevätlinnunherneen juuristo muodostuu suorastaan puumaisesta ytimestä, josta juuret törröttävät. Tällaisen juuriston pilkkominen keväällä palasiksi ei tuota nättejä juurenpaloja, joissa esillä olisi silmuja ja juurenalkuja.

Ammattitarhoilla kasvia jaetaankin syksyisin (Antti Riikonen 2003).

19

Kevätlinnunherneen kukka vaihtaa imikän tapaan värinsä punaisesta siniseen.

 

 

 

 

 

 

20

Neljävuotias kevätlinnunherne keväällä. Hyvässä lykyssä kotipuutarhuri saa tästä pilkottua useammankin kasvin.

 

 

 

21

Kuvan kaltaisia kevätlinnunherneen melko juurettomiakin versoja voidaan keväällä käsitellä kuin pistokkaita. Useimmiten ne juurtuvat, olkoonkin että vaivalloisesti.

 

 

 

 

 

22

Kaksivuotiaita kevätlinnunherneen siementaimia.

 

 

 

 

23

Tilanne pari kuukautta myöhemmin.

 

 

 

 

24

Kevätlinnunherneen siemenet on kerätty heinäkuun toisella viikolla.

 

 

 

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn