Luonnonvaraisten kevätkukkijoiden lisäys 1-6

Sinivuokon, kevätesikon ja käenrieskan käyttö puutarhoissa rajoittuu yleensä siihen, että ne kylvetään/istutetaan taustakasveiksi elävöittämään alueita, joihin ei suuremmin panosteta.

Tämä johtunee siitä, että niin vesseleitä kuin kevään ensimmäiset kukkaset ovatkin, niitten kukoistuskausi on kuitenkin melko lyhyt.

Seuraavassa ei käsitellä lumikelloja, talventähtiä eikä kevätlumipisaroita. Edes sinililjaakaan ei käsitellä, vaan keskitytään yhteentoista Suomessa esiintyvän luonnonvaraisen keväällä kukkivan kasvin lisäämiseen.

Asiassa on myös sikäli hienosteltu, että leskenlehti on jäänyt laskuista. Pois on myös jätetty kielo, kevättähtimö, maahumala, kevätlinnunsilmä jne., vaikka nämä monien muittenkin koristeellisina pidettyjen kasvien lailla kukkivatkin usein ”keväällä”, sis toukokuun puolella.

Lopullisen joukon muodostavat yksitoista ”kivaa” ja ”itsestäänselvää” kaikkien kaveria.

Valko- ja keltavuokko on laitettu samaan syssyyn.

Melkein kaikkien kohdalla toimii syyskylvö avomaalla. Erityistä huomiota on kuitenkin seuraavassa kiinnitetty siihen, onko tiettyä kasvia kenties kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa lisätä jakamalla.

Mitenkään yhtenäisestä joukosta ei ole kyse. ”Tavanomaisten” kasvien lisäksi joukosta löytyy niin mukula- kuin sipulikasvejakin.

Kyseessä on kaksiosainen artikkeli. Ensimmäisessä (1-6) käsittelyyn pääsevät mukulaleinikki, valko- ja keltavuokko, kevätesikko, karhunlaukka, käenrieska ja lehtoimikkä.

Artikkelin toisessa (7-11) osassa selvitetään välit loppujen kanssa: sinivuokon, kangasvuokon, pystykiurunkannuksen, kevättaskuruohon ja kevätlinnunherneen.

 

1. Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria)  

Mukulaleinikki ei juuri tuota itämiskykyistä siementä, vaan leviää mukulantapaisten turvonneitten juurien sekä kasvin maanpäälliseen osaan kehittyvien itusilmujen avulla.

Kasvin lisääminen on siis melko yksiselitteistä puuhaa.

1

Multavaa maata ja kunnon kevätkosteutta, siinä kaikki mitä mukulaleinikki tarvitsee.

 

 

 

 

2

Paikallinen ennätys: mukulaleinikki kukassa maaliskuun keskivaiheilla.

 

 

 

 

3

Paikalta on edellisenä vuonna poistettu hedelmäpuun kanto, ja poiston yhteydessä on maata perusteellisesti myllätty. Tällainen ei häiritse mukulaleinikkiä lainkaan, sillä maan myllääminen on mukulaleinikin mielestä tanssiinkutsu.

 

 

4

Siirtämiseen soveltuu parhaiten pieni mukularykelmä, jossa juuria ja lehdenalkuja.

 

 

 

 

 

2. Valko- ja keltavuokko (Anemone nemorosa, A. ranunculoides) 

Kätevin tapa lisätä valko- ja keltavuokkoja on niitten maavarsien jakaminen ennen lehtien kehittymistä. Ammattimaisessa viljelyssä näitä kasveja kasvatetaan laatikoissa, jotka kumotaan varhain keväällä työpöydälle. Tämän jälkeen rapsutetaan esiin maavarren pätkät, jotka postitetaan maailmalle.

Kotipuutarhurin kannattaa siis myllätä jaettavat kasvustot viimeistään siinä vaiheessa, kun maanpinnalle ilmaantuu jotakin vihreätä. Hän on tässä vaiheessa kylläkin myöhässä, mutta tulosta syntyy kyllä näinkin, vaikka hennot varret kaikki katkeaisivat. Maavarret ovat kovaa tekoa.

5

Valkovuokot eivät tarjoa kevätpörriäisille mettä, mutta siitepölyä kylläkin.

 

 

 

 

6

Keltavuokot leviävät suotuisissa oloissa hyvinkin tehokkaasti.

 

 

 

 

 

 

7

Vasemmalla perus-keltavuokko, oikealla kerrottukukkainen.

 

 

 

 

8

Tällaisinakin siirretyt maavarret jatkavat kyllä kasvuaan.

 

 

 

 

9

Keltavuokon siemenet on kerätty kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

 

 

 

 

 

3. Kevätesikko (Primula veris)

Yksittäinen kevätesikko leviää muutamassa vuodessa mättääksi, joka on helppo jakaa useaksi erilliseksi, omillaan toimeen tulevaksi taimeksi, jotka vuorollaan toistavat tämän kierron. Kunhan ollaan tarpeeksi aikaisin liikkeellä, niin emostaan irrotetut yksilöt voidaan siirtää samantien muualle kasvamaan.

10

Perennajakajan työkalut: veitsi, kaikennähneet oksasakset ja koukku.

 

 

 

 

11

Jakotaimien ruukutus harson alle tuo peliin tiettyä järjestystä.

 

 

 

 

12

Hups.

 

 

 

 

13

Jakotaimet kukkivat jo ensimmäisenä vuonna.

 

 

 

 

14

Kevätesikon siemenet on kerätty heinäkuun viimeisellä viikolla.

 

 

 

 

 

4. Karhunlaukka (Allium ursinum)

Karhunlaukka on kuin luotu jakamista silmällä pitäen: nelivuotias kasvi koostuu useammasta lystikkään pitkänhuiskeasta sipulista, joita on ilo irrotella toisistaan.

15

Selvä sarjamainen laukan kukintohan tämä. Kaiken lisäksi syötävä sellainen.

 

 

 

 

16

Karhunlaukan jakamisessa ei tarvita välttämättä edes työkaluja.

 

 

 

 

17

Karhunlaukka leviää tehokkaasti myös siemenistä.

 

 

 

 

18

Tässä vaiheessa siemenet ovat vasta tummumassa.

 

 

 

 

19

Karhunlaukan siemenet on kerätty heinäkuun ensimmäisellä viikolla.

 

 

 

 

 

5. Pikkukäenrieska (Gagea minima) 

Pikkukäenrieska tuottaa siinä määrin epämääräisesti itävää siementä, että hyvin harva ryhtyy näitä keräämään, tulokset kun eivät ole kummoisia. Käytännön keruutyökin on toista maata kuin mihin rotevien perennojen kanssa touhuava on tottunut.

Nopeasti kukkivat miniatyyrikokoiset liljat ovat tässä suhteessa rasittavia.

20

Pikkukäenrieskalle käy savinenkin maa, kunhan kevätkosteutta piisaa.

 

 

 

 

 

 

21

Yksittäisiä, siivottuja yksilöitä voidaan siirtää, vaikka kasvin nestejännitys tällöin laskee siinä määrin, että siirron jälkeen lehdet retkottavat maassa. Tällaisissa siirroissa kuitenkin useimmiten onnistutaan, sillä sipulikasvit ovat varautuneet kaikkeen.

 

 

22

Viisainta on kuitenkin siirtää pikkukäenrieskaa pieninä monen sipulin tuppaina ennen niitten kukintaa.

 

 

 

 

 

 

 

6. Imikkä (Pulmonaria obscura)  

Imikän juurakko tuottaa ns. ruusukeversoja, jotka kukkivat seuraavana vuonna. Jakaja kiinnittää ensi kädessä huomionsa näihin. Pientä tai epämääräistäkään  juuriston osaa ei kuitenkaan kannata heittää pois, sillä imikät osaavat yllättää. Asiassa riittää pientä pähkäilyä.

23

Imikän kukka on tässä aikaisessa vaiheessa punainen, myöhemmässä vaiheessa suorastaan sininen. Kasvi on hyvin suosittu pörriäisten keskuudessa.

 

 

 

24

Imikät tuottavat innokkaasti uusia lehtiä pitkin kasvukautta, ja näin ollen kasvia voidaan käyttää maanpeittokasvina. Kuva lokakuulta.

 

 

 

25

Imikkää voidaan lisätä pistokkaista, siis kasvin maanpäällisistä osista. Joissakin tapauksissa tämä on onnistunut jopa avomaalla. Imikänpilkkojalla on kiinnostava ja vaihteleva duuni.

 

 

 

26

Imikän siemenet on kerätty kesäkuun toisella viikolla.

 

 

 

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn