Kannon käsittely

Jotta puutarhaan voisi päästää edes pienen kaivurin, niin puutarhalla pitää olla kokoa.

Seuraavassa ei käsitellä tapauksia, joissa kaivuri olisi ollut välttämätön, vaan keskitytään keskivertokokoa olevien hedelmäpuitten kantojen käsittelyyn.

 

  1. Kannon jyrsiminen

Kantojyrsintä ei kannata omistaa, vaan vuokrata. Monet vuokrafirmoista toimittavat laitteita myös paikan päälle. Tyypillinen laite painaa 100-200 kiloa, eikä liiku puutarhassa omin voimin.

Jyrsintäsyvyyden saa itse valita. Jos kyseeessä on maisemointi, niin vajaa kymmenen sentin syvyys riittää.

Esivalmisteluihin kuuluu maanpinnan alentaminen jyrsittävän kannon ympäriltä, sillä tämä helpottaa syvemmältä jyrsimistä.

Kummussa kasvaneen, runsaan 20 vuoden ikäisen imeläkirsikan kannon ympäriltä on maa tasoitettu.

 

 

 

Kantojyrsin on työnsä tehnyt.

 

 

 

 

 

Puusilppu on pääosin kerätty kompostiin, loput on ripoteltu nurmikolle. Pläntille voidaan nyt kylvää nurmikonsiemeniä.

 

 

 

Pari vuotta myöhemmin.

 

 

 

 

 

  1. 2. Lapiotyö

Kannon poistossa saha on yhtä tärkeä kuin lapiokin, sillä kaikkia juuria ei ole tarkoituksenmukaista poistaa. Umpipuista möhkälettä täytyy saada sen verran esiin, että juurien katkominen käy päinsä.

Ihanteellinen saha on tylsistynyt kärkikarkaistettu saha, sillä näitähän ei pystytä teroittamaan.

Ranteen paksuiset, multaisetkin juuret katkeavat tällaisella käytöstä poistetulla sahalla kätevästi vuodesta toiseen.

Tunkin käyttöä harkitseva ottaa huomioon, että sinä aikana, kun tunkkia asetetaan kannon alle asentoon, missä se toimii, on lapiomies/nainen jo kaivanut kaikki juuret esille.

Poistettavan kannon viereen voi kaivaa kuopan ja tämän jälkeen huuhdella esiin juuria. Osa kaivuutyöstä voidaan siis korvata veden kannolla. Sahaukset sujuvat sen jälkeen sutjakammin.

 

 

Lähellä maanpintaa kulkevat juuret voidaan repiä maasta ja sahata ne poikki sopivasta kohtaa.

 

 

 

Poistetun kannon kuopan pohjalta löytyy alaspäin suuntautuvia juuria. Nämä voidaan kaivaa esiin ja sahata taikka repiä pois, mutta vain siinä tapauksessa, että paikalle on tarkoitus lähitulevaisuudessa istuttaa uusi puu. Jos näin aiotaan menetellä, kuopasta kaivettu multa on vaihdettava.

 

 

  1. Nopeutettu lahotus

Mullalla peitetty kanto säilyy kosteana, mikä edistää pieneliöitten lahotustoimintaa. Multakekoa voidaan hyödyntää monin tavoin.

Kantoon kannattaa porata muutama reikä, tai käsitellä sitä varovaisesti moottorisahalla. Näin syntyy enemmän pinta-alaa, jolla lahottajat toimivat.

 

 

 

Kanto on peitetty mullalla, jonka pintaan on ripoteltu valkoapilan siementä. Kastelu sujuu harson läpi.

 

 

 

Jokunen valkoapila kukkii jo ensimmäisenä vuonna. Seuraavan vuoden heinäkuussa tässä käy kuhina.

 

 

 

Kannot lahoavat aivan varmasti itsekseenkin. Kaivaako kannon esiin, vai antaako sen lahota kunnes puun juuret antavat periksi, riippuu useimmiten puutarhan koosta, siis käytettävissä olevan alueen koosta.

Kaksi kantoa, joista ei enää pystytä sanomaan, mitä lajia ne ovat mahtaneet olla. Kuusi vuotta aikaisemmin asia on ollut tiedossa.

 

 

 

 

  1. Toisenlainen lähestymistapa

Jos vartetun puun varsinainen hedelmää tuottava osakas on kuihtunut pois, mutta perusrunko porskuttaa, voidaan jäädä seuraamaan, mitä tästä seuraa.

Kaksi päärynän Pyrus Communis-perusrunkoa ovat muutamassa vuodessa tuottaneet lystikkäät pensaat.

 

 

 

Imeläkirsikan siemenperusrungon versot kasvavat kohisten. Ennemmin tai myöhemmin ne kukkivat.

 

 

 

 

 

 

Uusia perusrunkoja voidaan tuottaa multaamalla kantovesoja.

Versoihin voidaan myös varttaa ja näin aikaansaada pensasmaisia, monihaaraisia hedelmäpuita.

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn