Alle kymmenen vuotta vanhojen, jänisten täydellisesti raatelemien omenapuitten runkojen katkaisua on taannoin käsitelty tässä. Seuraavassa tarkastellaan kahden tällaisen puun tilannetta kolmen vuoden kuluttua runkojen katkaisusta. Kaikki kuvat ovat kasvukaudelta 2017.

Ensin esitellään puut: 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvukauden alku. Taka-alalla ’Gyllenkrokin Astrakaani’, etualalla ’Punainen Kaneli’.

Sitten syynätään kolme vuotta vanhat katkaisukohdat:

 

 

 

 

 

 

 

’Gyllenkrokin Astrakaani’ kolme vuotta katkaisun jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

’Punainen Kaneli’ kolme vuotta katkaisun jälkeen.

Kanelin tapauksessa on jouduttu sahaamaan viipale ”vanhaa” puuta pois, sillä se muodosti haavan umpeen kasvua selvästi häiritsevän liian terävän muodon. Sahausta havainnollistaa haavan tumman pinnan vaihtuminen ”uudeksi”, tuoreen vaaleaksi sahauspinnaksi.

Haavojen päätyminen kokonaan suojaavan kuoren alle kestää useampia vuosia. 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvukauden loppu. Puut on suojattu tarpeeksi korkealta kanaverkolla.

Kuten huomataan, puita on leikattu melko tylysti. 

Keväällä tehty tyly leikkaus johtaa puun raivokkaaseen versontuottoon. Syksyllä tehty vastaava leikkaus suo puulle aikaa tointua, josta seuraa verraten hillitympää kasvua seuraavana keväänä. 

Lopuksi kuva vajaa kymmenen vuotta vanhasta katkaisukohdasta, joka on melkein umpeutunut. Kyseessä on ’Grenman’.

 

 

 

 

 

Puu on tuottanut satoa useampana vuonna.