Suomessa myynnissä olevat nurmikonsiemenet ovat tuontitavaraa. Kotipuutarhoihin soveltuvissa perusseoksissa satsataan niittynurmikkaan ja punanataan, kahteen Suomessakin luonnonvaraisesti esiintyvään heinälajiin. Yhdistelmä on hyvin perusteltu: niittynurmikka rönsyilee maan alla suojassa tallaamiselta, punanata taas kestää mitä hyvänsä paitsi raskasta kulutusta.
Seoksista usein löytyvä raiheinä taimettuu hyvin nopeasti suojaten muitten lajien orastumista. Hoidettuaan tämän tehtävänsä Suomen talvi vie sen mennessään.
Seoksiin usein lisätty nurmirölli, sekin Suomessa esiintyvä luonnonvarainen laji, on ”persikkaposki”-nurmikon peruslaji, joka ns. käyttönurmikossa pärjää miten pärjää.
Mikään ei estä keräämästä omasta nurmikosta loppukesällä kypsyviä siemeniä omaan tarpeeseen. Siementen laadun voidaan yleisesti ottaen olettaa olevan samaa luokkaa kuin ostetunkin, asiassahan toimitaan kuten siementen tuottajatkin. Asiassa on näpsäkkä pointti: kerättävät lajit ovat todistettavasti paikalla pärjänneitä.
Keskelle tarhaa on jätetty irokeesi kasvamaan.
Pienet, harjoitusmielessä kerättävät siemenerät voidaan kerätä kukko-kana menetelmällä.
Hieman nopeampi menetelmä on korsien saksiminen ämpäriin, jonka pohjalle siemenet varisevat.
Elokuun alussa märälle talouspaperille (lue: vessapaperille) ripotellut siemenet ovat itäneet kahden viikon sisällä.
Maallikon on vaikea arvioida tarkkaa itämisprosenttia, sillä hänelle tuottaa vaikeuksia erottaa siemeniä siemenroskasta.
Laajemmat alueet
Vain leikattu nurmikko on nurmikko. Mielenkiintoista kylläkin, leikkaamatta jätetty nurmikko säilyy monokulttuurina, siis ”puhtaana” kasvustona vuodesta toiseen.
Hunningolle päästetty alue on rajattu ruohonleikkurilla.
Heinäkuun lopulla kannattaa aloittaa siemenkeruu. Kovin on punanadan näköisiä heinäkasveja.
Siementen riipiminen hansikoidulla kädellä suoraan keräysastiaan on melko tehokas tapa toimia.
Mullalle kylvetyt siemenet ovat itäneet parissa viikossa.
Elokuun lopulla kylvetään siemenet poistetun puun paikalle.
Syyskuun lopulla vihertää.
Erään kirkkonummelaisen hiekkatien varrella ollaan sitä mieltä, että kuvassa esiintyy vasemmalla punanata, oikealla niittynurmikka.
Loppukevennyksenä todettakoon, että jos yllä esitetyt lajinmääritykset osoittautuisivatkin virheellisiksi, niin omaksuttuja viljelykäytäntöjä tämä ei muuttaisi millään lailla.
