Kasvien nestevirtausta pitää yllä haihdunta. Sitä mukaa, kun vesi karkaa lehtien pinnoilta, kiirehtii juuristo lähettämään uutta tilalle. Järjestely on sikäli näppärä, ettei se käytä laisinkaan kasvin varsinaisia energiavarastoja.
Seuraavassa hidastetaan kolmen tavallisen huonekasvin haihdunta minimiin. Tarkoitus on katsoa, miten käy, jos kasveja ei muutamaan viikkoon päästä kastelemaan.
Koekaniinit: piilea, kirjovehka ja palmuvehka.
Sekä kirjovehka että palmuvehka ovat nimistään huolimatta aitoja vehkakasveja. Piilea kuuluu nokkoskasveihin. Yksikään kasveista ei ole kuuluisa siitä, että kuolisi helposti janoon.
Lieriöksi rullattu pala kuplamuovia on kiristetty kiinni saavin irti sahattuun alaosaan.
Kasvit on nostettu lieriön sisään, ja saavin alaosaan on kaadettu kolmisen senttiä vettä.
Viimeinen kurkistus lieriöön ennen veden lisäystä ja pussin sulkemista.
Huokoiset saviruukut varastoivat seuraavassa käänteessä itseensä sen verran vettä kuin pystyvät. Muoviruukussa kasvien olot saattaisivat osoittautua tukaliksi.
Pussin suu on suljettu 18. kesäkuuta. Pussin ylänurkkiin on jätetty pikkuruiset raot ilmanvaihdon takaamiseksi.
Pussi on siirretty syrjään 2. heinäkuuta.
Kasvit ovat selvästi rehevöityneet muovin alla.
On harmillista, ettei kasveja jätetty muovin alle vielä yhdeksi viikoksi, sillä on ilmeistä, että ne olisivat tästä kolmannestakin viikosta selvinneet muovin alla. Itse asiassa olisi ollut kiinnostavaa jättää koko komeus kehittymään itsekseen. Biosfääristä, siis ilmatiiviisti suljetussa astiassa oman onnensa varaan jätetystä järjestelystähän tässä ei ole kyse, mutta tällä tavoin muovin alle jätetyt kasvit todennäköisesti pärjäisivät kunnes vesi olisi lopullisesti haihtunut. Siis kuukausia.
Lopuksi huomautus: jos virtaviivaistaa huonekasvikasvustonsa mitä niitten kokoon tulee, sekä virittelee muoviasiat valmiiksi kuntoon, niin matkaan saatetaan lähteä hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.
