Erikoisemmat ruokakasvit. Parsasalaatti

Lactuca-sukuun kuuluvat varsinaiset salaatit jaetaan neljään ryhmään. Seuraavassa keskitytään Angustana-ryhmään lukeutuvaan salaattikasviin.

Asia voidaan ilmaista näinkin: huomion kohteena on parsasalaatti (Lactuca sativa var. angustana). Kyseessä on sikäli mielenkiintoinen salaatti, että siitä saadaan talteen sekä lehtiä että tukevampaakin tavaraa. Lajike on ’Celtuce’.

Parsasalaatti voidaan kylvää suoraan avomaalle, kunhan maa on alkanut lämmetä.

Harsolla ja muutamalla halkaistulla laudalla on aikaansaatu miniatyyrimuovihuone. Tämä ei tarkkaan ottaen ole välttämätöntä, sillä parsasalaatin siemenet itävät pikaisesti ilman harsoakin.

Harso on poistettu viikon kuluttua.

Kotipuutarhurin kannattaa myös esikasvattaa muutama parsasalaatti, sillä tällöin päästään vertailemaan tuloksia. Esikasvatus varmistaa siemenomavaraisuuden.

Esikasvatetut parsasalaatit on istutettu toukokuun kolmannella viikolla.

Kuukauden kuluttua voidaan kerätä ensimmäinen (lehti)sato.

Parsasalaatin viljely ei ole sen konstikkaampaa kuin muittenkaan salaattien. Päätöksiä sen suhteen, keskitytäänkö ”runko”- vai lehtisatoon, joudutaan kylläkin tekemään. Tavanomaisten, kerätyyppisten salaattien kohdalla tällaisella ei joudu päätään vaivaamaan.

Kookkailla lehdillä on paksut ruodit, eivätkä ne ole niin rapeita kuin pienemmät lehdet. Tällaiset isot lehdet voidaan vokata.

Sadonkorjuussa voidaan tähdätä kompromissiin, sillä parsasalaatista, josta on nypitty lehtiä vielä juhannuksen jälkeenkin, saadaan kyllä talteen asiallisen kokoinen runko.

Kaksi avomaalla itänyttä parsasalaattia, joita on huolimattomasti nypitty.

Samat parsasalaatit hetkeä myöhemmin. Talteen on myös saatu jonkin verran lehtiä.

Kubistista salaattiainesta. Suutuntuma on mielenkiintoinen.

Siemenomavaraisuuteen tähtäävä jättää muutaman kasvin kehittymään avomaalle. Nämä kasvit kehittyvät siinä määrin kuituisiksi sekä kitkeriksi, ettei niistä ole kuin hätätapauksessa ruoaksi.