Ristikukkaisia kaalikasveja piisaa. Kasvitieteilijät lokeroivat retiisin (Raphanus sativus) seuraavasti:

Daikon-ryhmä: Japaninretikka (R. sativus var. longipinnatus)

Niger-ryhmä: Retikka (R. sativus var. niger)

Radicula-ryhmä: Retiisi (R. sativus var. radicula)

Alkuperäinen luonnonkasvi, josta nämä kaikki on jalostettu, lienee Välimeren suunnalta alun perin kotoisin oleva, Suomen pelloiltakin puolituttu peltoretikka (R. raphanistrum).

Seuraavassa kasvatetaan Niger-ryhmän retikkaa ’Münchner Bier’. Lajikenimi viitanne siihen, missä ja miten saksalainen retikkansa nauttii. Koska kyseessä on kasvi, jota viljellään lähinnä palkojensa takia, käytetään kasvista seuraavassa nimitystä ”palkoretikka”. Ilmaisu on sikäli pielessä, että retikat eivät tarkkaan ottaen tuota palkoja, vaan lituja. Sekä maanläheisiä kotipuutarhureita että kasvitieteilijöitä on vaikea samanaikaisesti miellyttää.

 

 

 

 

 

Retikat itävät huoneenlämmössä saman tien. Ylijääneistä siemenistä voidaan siis talvella kasvattaa terveellisiä versoja.

Tavallinen retiisi sopeutuu hyvin parvekeviljelyyn, mutta palkoretikka käyttäytyy liian suojaisissa oloissa häiritsevästi.

 

 

 

 

 

 

 

’Münchener Bier’ venyy viherhuoneen lämmössä holtittomasti.     

 

 

 

 

 

Avomaalle toukokuun lopulla kylvetyt ’Münchner Bierin’ siemenet itävät viikon sisällä. Tämä kannattaa varmistaa kasvuharsoilla ja kastelulla.

Harventamisen jälkeen voidaan kylvörivi reunustaa sanomalehtipapereilla, jotka seuraavassa vaiheessa peitetään vihersilpulla.

 

 

 

 

 

Tähän malliin. Kuva touko-kesäkuun vaihteesta.

 

 

 

 

 

 

 

Heinäkuun alussa palkoretiisin kasvusto on riehaantunut kasvuun. Jos tavalliset retiisit olisi päästetty kasvamaan näin kauan, niin ne olisivat kovin kitkeriä ja puisevia.

 

 

 

 

 

 

 

Palkoretikan kukat ovat joko valkoisia…

 

 

 

 

 

…tai vaaleanvioletteja. Näillä syötävillä kukilla voidaan koristaa salaatteja.

Heinä-elokuun vaihteessa kasvustot huojuvat miehenmittaisina. Kasvien tuenta edesauttaa näitten venähtämistä. Kasvit varjostavat myös toisiaan.

 

 

 

 

 

 

 

Retikkakasvustohan tämä.

Palkojen hyödyntämiseen ryhdytään, kun nämä ovat tulitikun mittaisia. ’Münchner Bier’ tuottaa verrattain lyhyitä palkoja. Sadonkorjuu kestää niin kauan kun palot pystyvät kehittymään. Kukkaa pukkaa koko kesän.

 

 

 

 

 

Osa paloista on kerätty, loput jätetty kehittymään. Kuva syyskuun alkupuolelta.

 

 

 

 

 

Palko vaalenee kypsyessään. Palon kanta ei kuitenkaan ole vielä muuttunut kovaksi.

Niger-ryhmän kasvit ovat retikoita, ja niitten voidaan olettaa tuottavan huomattavasti suuremman ”juureksen” kuin tavanomaisten retiisien.

 

 

 

 

 

Puolen kilon retikka ei ole erityisen iso. Kuva lokakuun alusta.

 

 

 

 

 

’Münchener Bierin’ ”juurekset” leikkauspöydällä lokakuun alussa. Pienellä vaivalla saadaan leikattua esiin jonkun verran kelpo tavaraa. Liki viisi kuukautta avomaalla kasvaneen ’Münchener Bierin’ ”juures” on reilusti yli-ikäinen.  

 

 

 

 

 

Palot voidaan popsia sellaisinaan. Keittäminen vie mennessään retiisin makua. Esillä palkojen puisevia kantoja, jotka kannattaa saksia pois.

Kaikkien retiisikasvien kylvössä on ajoitus avainasemassa. Keväällä kylvettäessä tähdätään juhannukseen, juhannuksena kylvettäessä alkusyksyyn. Mikään ei estä kylvämästä viikonkaan välein.

Jos halutaan ’Münchner Bierin’ tuottavan sekä palkoja, että ”juureksia”, niin palkojen määrästä joudutaan tinkimään, sillä kolme kuukautta vanha ”juures” on jo alkanut oireilemaan. Asia selviää tarkemmin avomaalla.