Omenalajikkeet ovat pääsääntöisesti siemenkylvöstä syntyneitä. Jalostustyössä voidaan harrastaa joko ”massavalintaa”, siis kylvää valtavia määriä vapaasti pölyttyneitä siemeniä, tai keskittyä risteyttämään kaksi mielenkiintoista lajiketta. Seuraavassa toimitaan viimeksi mainitulla tavalla.

Lajikkeet, jotka on päätetty risteyttää, ovat ’Kavlås’ ja ’Sariola’. Asiassa on perusjekku: ’Sariolan’ siitepöly on täysin kelvotonta, eikä puu pysty näin ollen pölyttämään itseään sen enempää kuin muitakaan omenapuita. Tästä taas seuraa, ettei ’Sariolan’ kukkien luotteja tarvitse nyppiä irti.

Fiinisti ilmaistuna ’Sariolan’ kukkia ei tarvitse emaskuloida, sillä lajike on itsesteriili. Muitten puitten sekaantuminen asiaan estetään pölytyspussilla. Päästään asiaan:

 

 

 

 

 

 

 

Pölytyspussilla varustettu ’Sariola’. Skannattu dia.

 

 

 

 

 

 

 

Pölytyspussilla varustettu ’Kavlås’. Skannattu dia.

Kun öttiäiset ovat alkaneet vierailemaan omenapuitten kukissa, ryhdytään hommiin. Joka aamu avataan hetkeksi ’Kavlåsin’ pölytyspussi, nypitään irti yksi tai kaksi kukkaa, jotka laitetaan pienempään pussiin. Kukat viedään ’Sariolan’ luo, jonka pölytyspussi avataan. Tämän jälkeen pölytetään ’Sariolan’ kukat. Lopuksi suljetaan ’Sariolan’ pussi. 

Tätä kestää noin viikon.

Kun pölytyspussin muovi-ikkunasta näkyy hyvänkokoisia raakileita ja pölyttäjät ovat siirtyneet muualle, voidaan poistaa pussit ja suorittaa raakileharvennus, sikäli kuin se osoittautuu pakottavan tarpeelliseksi. Syksyllä näyttää tältä:

 

 

 

 

 

 

 

’Kavlåsin’ pölyttämät ’Sariolat’ on varustettu maalarinteipin pätkillä. Näin ne erottuisivat muista pudokkaista. Skannattu dia.

 

 

 

 

 

Samat omenat hetkeä myöhemmin. Talteen saadut siemenet ovat myös esillä. Skannattu dia.   

 

 

 

 

 

Siemenet on kylvetty ja hiekattu myöhään syksyllä. Skannattu dia.

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana vuonna on viisi siementä suvainnut itää. Skannattu dia.

Ennen seuraavaa vaihetta katsotaan vielä yksi skannattu dia.

 

 

 

 

 

’Kavlås’ on kookas omena.

Jalostuksessa pyritään aina johonkin tiettyyn tavoitteeseen. Tässä tapauksessa, jossa ”äitinä” on pienehköksi jäävä ’Sariola’ ja ”isänä” suurikokoinen ’Kavlås’, on tietysti tähdätty keskikokoiseen omenaan, joka maistuisi ’Sariolalta’. ’Kavlåsin’ maku ei ole erityisen mieleenjäävä.

Toivelistalla on myös se, että puu pystyisi pölyttämään muita omenapuita ja myös itsensä. ’Sariola’ on muitten vikojensa lisäksi rasittavan hidas liikkeissään, puu tulee satoikään myöhään, eivätkä sadot suuria ole milloinkaan. Rupea ’Sariolassa’ ei sentään näe.

Tähtäimessä on siis ’Sariolan’ parannettu versio, ’Sariola 2.0’. 

 

Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin

Siementaimet on istutettu toistensa tuntumaan, sillä tämä säästää tilaa. Puista ei ole tarkoitus kasvattaa mallikelpoisia, vaan jättää ne kehittymään vapaasti. Omenia ne tuottavat ennemmin tai myöhemmin.

 

 

 

 

 

 

 

Vuosi on 2018, ja yhdessä puussa on keväällä havaittu jokunen kukkasilmu.

 

 

 

 

 

Puitten tyvien ympärille on kietaistu erivärisiä sähköjohdon pätkiä. Puille on näin luotu työnimet: ”Keltavihreä”, ”Sininen”, ”Ruskea” ja niin edelleen.

 

 

 

 

 

 

 

”Oranssi” kukkii…

 

 

 

 

 

 

 

…ja tuottaa lopuksi muutamia omenia…

 

 

 

 

 

 

 

… joista kaksi on varmuuden vuoksi pussitettu.

 

 

 

 

 

Tähän on tultu. Täysin kypsät ”Oranssit” ovat irronneet puusta syyskuun lopulla, kuten molemmat ”vanhempansakin” tekisivät.

”Oranssi” ei täysin vakuuta. Omenoitten koot ovat samaa luokkaa kuin ’Sariolan’, mutta niistä puuttuu emopuunsa omenien pirtsakka aromi. ”Oranssi” on makea, miltei hapoton, ja vailla karvautta. Siideriomenoiksikaan näistä ei ole. Tähdennettäköön kuitenkin tässä vaiheessa, että tarhaomenan siemenkylvöistä ei voi syntyä niin kamalaa lajiketta, etteikö siitä voisi keittää muussia. 

”Oranssia” voidaan verrata isokokoiseen kesälajikkeeseen ’Borgovskojeen’, joka pesee ”Oranssin” mennen tullen.

Lopuksi katsaus kahteen Suomessa jalostettuun lajikkeeseen. 

 

 

 

 

 

Vasemmalla ’Valkea kuulas’, oikealla ’Gyllenkrokin astrakaani’. Keskellä ’Lohjan kirkas’, sata vuotta vanha kahden edellä mainitun lajikkeen hallitusta ristipölytyksestä syntynyt lajike.

 

 

 

 

 

Vasemmalla ’Melba’, oikealla ’Huvitus’. Keskellä ’Pirja’, viisikymmentä vuotta vanha kahden edellä mainitun lajikkeen hallitusta ristipölytyksestä syntynyt lajike.