Eksoottiset ruokamukulat. Oka

Oka (Oxalis tuberosa) on Andien rinteiltä kotoisin oleva lyhyen päivän kasvi. Sekä kukinta että mukuloitten kehitys alkavat vasta, kun päivän pituus, siis valoisa aika, laskee alle kahdentoista tunnin. Näin käy syyspäiväntasauksen aikoihin. Vuonna 2018 tämä osuu syyskuun 23:nnelle päivälle.

Lyhyen päivän kasvien vaatima pimeän ajan kesto on lajikohtainen. Kahdentoista tunnin sääntö on siis nyrkkisääntö. Päätellen siitä, että muuten vaan avomaalla kasvavat okakasvit kukkivat jo ennen syyspäiväntasausta, on ilmeistä, etteivät ainakaan kasvien kukat tarvitse tasan tarkkaan kahdentoista tunnin pimeätä jaksoa. 

Virittäytyminen kukkaan ja mukuloitten kehityksen alku eivät kuitenkaan välttämättä kulje tasajalkaa.

 

 

 

 

 

Kuva syyskuun toiselta viikolta.

Kukat ovat sangen nättejä, mutta miten pitkälle okakasvien mukulat pääsevät avomaalla ennen kuin pakkanen tuhoaa lopullisesti maanpäälliset versot? Asia selviää kaivamalla esiin mukulat.

 

 

 

 

 

Kuva lokakuun ensimmäiseltä viikolta. Suomessa eivät kasvit lokakuussa avomaalla juhli, joten sato jää tällaiseksi. Kuvaan on päässyt myös kukkanuppuja, jotka eivät olisi pystyneet aukeamaan enää lokakuussa.

Selvää on, että edes välttävä sato saadaan aikaiseksi vain säätämällä okakasvien valonsaantia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kasvustot joudutaan pimentämään alkusyksyllä, kun kasvustot ovat tarpeeksi suuriksi varttuneita. 

Seuraavassa tarkastellaan erästä tällaista hanketta, jossa kasvustoille on taattu päivittäinen yli kaksitoista tuntia kestävä pimeän jakso. Kasvien ylle on joka ilta ennen kello yhdeksää nostettu valoa läpäisemätön pressu, joka seuraavana aamuna kello yhdeksän jälkeen on nostettu sivuun.

Aloitetaan alusta.

 

 

 

 

 

Okakasvien mukulat ovat saapuneet Saksasta toukokuun keskivaiheilla. Ne on ruukutettu saman tien.

 

 

 

 

 

Kaikki pakkausmateriaali kannattaa ottaa talteen. Saksalaiset tuntien saattaa ovelle hyvinkin ilmaantua tarkastaja varmistamaan, että kierrätysasetuksia on noudatettu.

 

 

 

 

 

Esikasvatetut okakasvit karaistumassa.

 

 

 

 

 

 

 

Huhtikuun lopulla okakasvit on istutettu avomaalle. Istutusala on rajattu neljällä polyuretaanilevyllä. Tästä on hyötyä, kun syksyllä tullaan peittämään koko komeus. Asiaan palataan.

 

 

 

 

 

 

 

Okakasvien ylle on asetettu kahdesta teräsverkosta muodostettu tuki pimennyspressulle.

 

 

 

 

 

 

 

Pimennyskäsittely on aloitettu kolme viikkoa ennen syyspäiväntasausta. 

 

 

 

 

 

 

 

Syyspäiväntasauksen jälkeen raskas pressu on vaihdettu kahteen Dio-Betalon-harsoon. Harso ylettyy polyuretaanilevyjen päälle.

 

 

 

 

 

 

 

Kasvukausi 2018 oli kummallinen. Eräs sen erikoisuuksista oli keskellä lokakuuta esiintyvä parin viikon plussan puolella keikkuva ajanjakso, jonka ajaksi harsot on poistettu. Lopuksi käy niin, ettei harsoja takaisin laitetakaan.

Voidaan summata: mukuloitten laskennalliseksi ”kasvukaudeksi” on aikaansaatu n. seitsemän viikkoa. Ajanjakso koostuu kolmesta osuudesta. Ensimmäisen muodostaa pimennysjakso (kolme viikkoa), toisen harsovaihe (kaksi viikkoa) ja kolmannen muodostaa ne kaksi harsotonta viikkoa, jolloin pakkanen ei vielä ehtinyt tuhota maanpäällistä kasvustoa.

Seitsemän viikkoa riittäisi Andien rinteillä maksimaaliseen satoon. Suomen syksyiset lämpötilat, jotka jäähdyttävät maata tehokkaasti, pitävät huolen siitä, että mukuloitten kehitys jää puolitiehen. Tässä kuvatussa spektaakkelissa käy näin:

 

 

 

 

 

Yhden okakasvin vaatimaton sato on korjattu loka-marraskuun vaihteessa. Maanpäällinen kasvusto on vuoroittaisten jäätymisten ja sulamisten seurauksena tässä vaiheessa pelkkää mössöä.

 

 

 

 

 

Isommat mukulat on pilkottu ja keitetty pulleitten juurien kera.

Okakasvien oksaalihapon määrä riippuu lajikkeesta. ”Perus-oka” maistuu lievästi happamelta perunalta. Koko kasvi on syötävä.

Ai niin, se pakollinen pistokaskuva:

 

 

 

 

 

 

 

Okakasvin pistokkaat juurtuvat muutamassa viikossa. 

Tässä kuvatussa hankkeessa on käytetty niitä resursseja, mitä nyt nurkista löytyi. Ilmeistä on, että kunnon satoon tarvitaan pimennysvaiheen lisäksi muovihuone. Mitä tehokkaampi tämä on, sitä parempi. Lämmitetyssä muovihuoneessa voitaneen tähdätä satopotentiaalin täyteen toteutumiseen. Lokakuussa maasta nostetut okakasvin mukulat säilyvät viileässä, josta seurannee, että imellettyä okalaatikkoa saatetaan tuoda joulupöytään. 

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn