”Itse varttaminen on sangen yksinkertaista. Se on enemmän tekijän taitoa kuin tietoa.” (Krannila 2008)

Sallittakoon tulkinta: tarkatkaan tiedot ajankohdista ja menetelmistä eivät vielä riitä, sillä asian keskiössä on itse varttaja, joka saa palaset loksahtamaan paikoilleen.

Tämän lisäksi on otettava huomioon jälkikäsittely, siis vartteitten saattaminen siihen kuntoon, että ne voidaan muutaman vuoden kuluttua istuttaa lopullisille kasvupaikoilleen.

”Taito” voidaan ymmärtää myös ahtaammin: varttamisveitsen menestyksellinen ja turvallinen käyttö vaatii harjoittelua.

Veitsikäden taidot joutuvat mielenkiintoiseen valoon, kun paikalle tuodaan varttamissakset, jotka takaavat perusrungon ja jalo-osan täydellisen yhteensopivuuden.

Veistä varttamisessa käyttävään sakset eivät kuitenkaan tee kovinkaan suurta vaikutusta, sillä itse varttaminenhan on ”sangen yksinkertaista”.

Lue loppuun →

Latvusvarttamisella tarkoitetaan yleensä sitä, että verrattain iäkkään, lähinnä omena- tai päärynäpuun oksiin vartetaan uusia lajikkeita.

Tässä tapauksessa latvusvarttaminen toimiikin mallikkaasti, sillä puitten alempiin oksiin liitetyt vartteet pärjäävät hyvin kilpailussa muitten oksien kanssa.

Luumupuille tyypillinen pysty ja monihaarainen kasvutapa osoittautuu haasteelliseksi. Varttaminen luumupuun vaakasuorassa kasvavaan oksaan, sikäli kuin tällaisen luumupuusta edes löytää, johtaa usein siihen, että vartettu oksa jää tulevina vuosina kehittyvän latvuksen jalkoihin.

Lue loppuun →

Perusvartteena voidaan pitää edellisen vuoden vuosiversosta rapsaistua 2-3 silmun mittaista pätkää, joka vartetaan keväällä 1-2 vuotta vanhaan perusrunkoon (-juureen) 5-10 sentin korkeuteen juurenniskasta.

Perusmenettelyä voidaan varioida.

1. Välirunkopuu

Hyvin hillittyä kasvua tuottavalle perusrungolle vartettu puu vaatii elinikäisen tuennan, sillä juuriston vaatimaton kasvu ei kykene ankkuroimaan puuta.

Jos tällaisen perusrungon annetaan kehittyä puuksi, voidaan pätkä tällaista puuta varttaa   voimakkaasti kasvavaan perusrunkoon. Kun tällaiseen yhdistelmään varttaa vielä jalo-oksan, tuloksena on puu, joka toisaalta ankkuroituu hyvin mutta jää kohtuullisen kokoiseksi.

Lue loppuun →