Sherryt, madeirat ja portviinit valmistetaan määrätyistä rypälelajikkeista. Jälkiruokaviinejä valmistetaan myös kuivatuista hedelmistä kuten viikunoista, luumuista ja aprikooseista. Sekaan saatetaan laittaa kuivatettuja päärynän ja omenan viipaleita.

Pelkästään kuivatetuista omenoista valmistettua viiniä ei tule vastaan joka nurkan takaa. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö tämäntyyppistä viiniä jossain mailmankolkassa perinteisesti valmistettaisi.

Resepti on yksinkertainen, mutta toteutus verrattain työläs.

Omenaviinin tekoon on tapana valita omenoita hapokkaammasta päästä. Seuraavassa esitellyssä hankkeessa hyvin happamia omenia on kaihdettu. Kuivatukseen ja viininvalmistukseen on valittu pikemminkin pöytäomenia kuin talousomenia.

Lue loppuun →

Veteen liotettu hunaja alkaa käymään itsekseen. Villihiivojen lisäksi herää suuri määrä muitakin pieneliöitä, ja näin syntyvä alkoholipitoisuudeltaan melko vähäinen juoma on aina kelvannut pään perusteelliseen sekoittamiseen. Juoman ammoisina aikoina harrastettu maustaminen yrteillä, joitten käytöstä nykyään ankarasti varoitetaan, lienee ollut osa tätä päämäärää.

Veteen liotettu hunaja alkaa huoneenlämmössä käydä itsekseenkin. Astian päivittäinen ravistelu edistää tätä.

Välttyä ei myöskään voi ajatukselta, että yrttien käytöllä on myös pyritty peittämään juoman toisinaan liiankin persoonalliseksi muodostuvaa makua.

Kennot, joissa peittämätöntä hunajaa kannattaa liottaa yön yli haaleassa vedessä, jotta saataisiin talteen lingottavaksi soveltumatonkin hunajaa.

Lue loppuun →

Päätön otsikko vaatii seurakseen tolkuttoman spekulaation: jos Suomen rantoja huuhtelevien vesien suolapitoisuus mitattaisiin prosenteissa kuten valtamerien, eikä prosenttien kymmenesosissa, niin suolaa olisi ollut käytettävissä maan asutuksen aikoihin yllin kyllin, sillä  Suomenkin kesän lämpö riittää meriveden haihduttamiseen.

Jos tämän lisäksi tuomi (Prunus padus), joka kasvaa käytännöllisesti katsoen kaikkialla Suomessa, tuottaisi asiallisen kokoisia, hapokkaita hedelmiä suuta turruttavien pienikokoisen luumarjojensa sijaan, niin on sangen mahdollista, ellei peräti vääjäämätöntä, että nämä kaksi luonnonantia olisi yhdistetty.

Näin on Japanissa toimittu, sillä tarkennuksella, että tuomen asemesta on kyse umesta (Prunus mume).

Kyseinen puu on kirsikansukuiseksi puuksi verrattain pitkäikäinen ja muuttuu vanhetessaan tavattoman kuvaukselliseksi. Mume lukeutuukin neidonmännyn ja japaninvaahteran ohella klassisiin bonsai-lajeihin.

Perinteitä

Mumen hedelmä on golf-pallon kokoinen ja malloltaan kiinteämpi kuin luumu, mikä varmaankin on vaikuttanut sen valikoitumiseen säilöntään. Kasviopillisesti hedelmä katsotaan olevan pikemminkin aprikoosi kuin varsinainen luumu. Lajikkeita löytyy Japanista nykyään suuri määrä.

Lue loppuun →