Aihearkisto: Muuta kiinnostavaa

Eräskin selvitys

Blogien saavutettua muutaman vuoden iän on kauniina tapana kirjoittaa siitä, missä mennään. Ketkä käyvät, koska käyvät ja montako heitä olikaan.

Käsillä oleva teksti on kirjoitettu aikaa sitten, julkaisupäiväksi on valittu kuluvan vuoden kesäkuun 1. päivä. Kaikki seuraavassa esiintyvät tiedonmuruset sekä kuvat on kaapattu samana päivänä. Tarkastelujakso on kolmekymmentäyksi (1.5.-31.5. 2017.) päivää.

Järjestely aiheuttaa lievää narratiivista huojuntaa.

Käytössä oleva kävijänseurantatyökalu on Google Analytics. Virallisen ilmoituksensa mukaan  GA on ”yrityksesi työkalu”, jolla voidaan seurata mainoskampanjasi toteutumista. Keskeinen kysymys, jonka ympärille GA on rakennettu, pyrkii siis vastaamaan siihen, saatiinko vastinetta mainoskampanjaan sijoitetuille rahoille.

Tässä tarvittavat hypertarkat tiedot avautuvat karvalakkibloggarille vaivoin tai ei ollenkaan.

Näyttökuva 2017-06-01 kello 18.27.24

Jaha. Kivoja nuolia. 

Kävijöitten seurantajärjestelmä on kelvollinen, jos se auttaa erottamaan jyvät akanoista, siis poimimaan esiin ns. uniikit kävijät. Google Analytics  suoriutuu tästä kyllä, mutta varsinainen vastuu asiasta lepää bloggaajan harteilla.

Nopein tapa siivota spämmi sivuun on olettaa, että  Suomesta saapunut kävijäliikenne on kuranttia tavaraa, kaikki muu hölynpölyä. Edellyttäen, että asia tarkistetaan pari kertaa viikossa, voidaan käytäntöä pitää kätevänä nyrkkisääntönä. Tarkastamisella tarkoitetaan sitä,  että muilla keinoin selvitetään se, miten tarkka kyseinen tulos on. Tavoite on valistunut suurpiirteisyys.

Näyttökuva 2017-06-01 kello 18.30.26

Ulkomailta saapuvan hölynpölyliikenteen määrä vaihtelee. Tilaston kärjessä on viime aikoina loistanut Venäjä, mutta tilanne näyttää muuttuneen.

Perinteinen hölynpöly löytyy tyypillisesti Viittaus-osastolta (Referral). Huomattavasti ikävämpi on modernimpi ”ghostspam”, joka manipuloi itse GA:ta. ”Kummitus”-määre viittaa tässä siihen, että tilastoissa esiintyvät kävijät eivät itse asiassa ole edes varsinaisia käyntejä, vaan aiheutettuja tilastoharhoja. Hämmentävää on se, että nämä saattavat pompata esiin yllättävissä paikoissa tilastoissa. Huojentavaa on taas se, että ne ovat helppo tunnistaa.

Kaikista työläin tapa erottaa hölynpöly asiallisista käynneistä käsittää jokaisen artikkelin tietyn ajanjakson katselukertojen kirjaamisen. Asiassa huomioidaan lopuksi se, montaako artikkelia kävijät keskimäärin silmäilevät. Etusivulle, siis itse blogin osoitteeseen tulleet kävijät voidaan tässä menettelyssä kaikki sivuuttaa. Siitä, montako asiallista käyntiä pesuvesien kera menetetään, ei piitata.

Rasittava menettely muistuttaa jostakin hyvin tärkeästä: kävijämäärät ovat eri asia kuin sivujen silmäilyt.

Näyttökuva 2017-06-01 kello 18.33.00

TopTen-lista kerää aina suurimman potin, joten ynnääminen voidaan rajoittaa näihin. Yleiskuva on tässä vaiheessa kirkastunut.  

”Puutarha-artikkelit” ei ole minkäänlaisen täsmähyökkäyksen kohteena, josta taas seuraa, että kaikki tässä esitetyt asiat koskevat kaikkia blogien ylläpitäjiä, siis myös tällaista suunnittelevia. Kaikkien blogien osoitelistat kiertävät maailmaa. Niitä myydään, ostetaan ja hakkeroidaan. ”Ghostspam” toimii eri tavoin, mutta tämänkin roskan levitys on perimmäiseltä luonteeltaan osoitteetonta. Hölynpölyä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti.

Eri tavat hahmottaa sitä, missä mennään tukevat toisiaan. Selkoa kävijämääristä kyllä saadaan, mutta se, mitä tarkoitetaan asiallisella kävijällä, joudutaan itse päättelemään. Google Analytics ei analysoi itseään.

Asiassa vaikuttavat myös monet sivummat seikat. Käyntejä, joita ei lasketa ovat bloginpitäjän omat sähläämiset. Näitä syntyy herkästi artikkelin julkaisuvaiheessa, ellei asiasta huolehdita.

Käyntejä, joita ei yleensä vaivauduta kaivamaan esiin, ovat harvat asialliset ulkomailta paikalle päätyneet artikkelin tai useamman lukijat. Google Analytics ei katso Ahvenanmaan kuuluvan Suomeen, vaan erottelee sieltäpäin tulevat omaan karsinaansa: Ålands Islands.

Selailun jälkiä häivyttäviä tai muuten vain turvallisia palveluita käytetään yleisesti. Useimmat näistä näkyvät GA:ssa, toiset eivät (todistettavasti) lainkaan. Viimeksimainittujen kautta saapuneitten kävijämääristä ei voida lausua yhtään mitään.

Väkeä ramppaa. Joulunpyhien jälkeen alkaa kävijämäärien selvä nousu, joka kulminoituu touko-kesäkuussa. Tätä seuraa loiva lasku, joka taittuu syksyllä. Syksyn nousupiikki ei kuitenkaan vedä vertoja kevään huippulukemille. Täältäkin tullaan alas ja tasaista laskua kestää jouluun, jonka jälkeen kaikki alkaa uudestaan. Käyrä lienee tuttu kaikille puutarhablogin pitäjille, vaikka kyse ei olekaan heidän yllään lepäävästä kirouksesta, vaan vuodenajoista, jotka rytmittävät elämää Suomessa.

Voidaan summata: täsmällinen ilmaisu ”8041 kävijää 1.5.-31.5. vuonna 2017.” on korni. Sen sijaan ilmavampi ilmaisu: ”7,8 t kävijää samana ajanjaksona, muutama prosentti hölynpölyä siivottu pois”, on järjellisempi.

Puolet kävijöistä on helsinkiläisiä. Mitä tulee kävijöitten sukupuoleen, GA:in kanta asiaan on se, että miehet muodostavat niukan enemmistön.

Neljästä kävijästä yksi lukee enemmän kuin yhden artikkelin. Käynnit ovat siis hit-and-run- tyyppisiä. Ovenpieliin ei jäädä nojailemaan.

Palaajia, siis kuluneen viimeisen kuukauden aikana vähintään kaksi kertaa sivustolla piipahtaneita on vajaa viidennes.

Näyttökuva 2017-06-01 kello 18.35.05

Yllä esitetyn ikäjakaumatilaston hohtoa himmentää se, etteivät lukemat koskaan vaihdu.   

Oman vivahteensa asiaan tuo se, ettei käsillä oleva blogi sen enempää kuin sen kirjoittajakaan ole rekisteröitynyt mihinkään sosiaaliseen mediaan. Kaikki tulkinnat ovat sallittuja: kirjoittaja on snobi, pikemminkin punkkari kuin hipsteri, saamaton, laiska tai edustaa metsässä piileskelevää obskyyriä elämänmuotoa, jota tavataan vain huonoina käpyvuosina kerjäämässä asumuksien liepeillä ruokaa.

Proosallinen totuus on kuitenkin se, että on haluttu nähdä, miten asiassa käy. On myös niin, että bloginpitäjä pääsee vähemmällä työllä, kun muut hoitavat promootion.

Se taas, minkä tyylinen blogin ”mainostaminen” parhaiten palvelee lukijaa, on konstikas, ja eri kysymys.

Näyttökuva 2017-06-01 kello 18.36.24

 

 

 

 

 

 

 

 

Enemmistö kävijöistä saapuu hakukoneitten (Organic search) kautta.   

”Puutarha-artikkelit”-blogilla on tarkoitus lyödä rahoiksi. Ansa on siis lauennut.

Kaikki taloudelliseen yhteistyöhön tähtäävät yhteydenotot huomioidaan.

 

Pistokkaat 5.20. Latva- vai varsipistokas.

Otsikon kysymykseen on olemassa ekonomistinen vastaus: käytössä olevasta materiaalista, siis vuosiversoista, saadaan jokaisesta aikaiseksi vain yksi latvapistokas, varsipistokkaita taas useampia.

Köynnösten kohdalla tämä on hyvinkin ilmeistä.

1

Marja-aronian kasvuverso on kesäkuussa rapsaistu kolmeen osaan. Tämän jälkeen ne on pistetty.

 

 

 

2

Sama pilkottu marja-aronian verso kolme kuukautta myöhemmin. Pistokkaat  ruukutetaan samaan ruukkuun. 

 

 

 

3

Vuosi myöhemmin kaksi taimea kukoistaa. Kolmas ja pienin ei ole jaksanut isompien kyydissä.

 

 

 

 

 

 

Pienin taimi olisi suurella todennäköisyydellä jäänyt henkiin ja kukoistanut, jos sille olisi järjestetty mahdollisimman lokoisat olot syksyllä. Tämä muistuttaa pistokkaitten jälkikäsittelyn  tärkeydestä suomalaisissa, verraten tylyissä oloissa. Täkäläisen kasvukauden pituus on mitä on.

Latvapistokkaaksi voidaan myös kutsua pistokasta, joka koostuu kokonaisesta versosta. Kas näin:

4

Marja-aronian kokonainen verso. Mukaan on rapsaistu palanen edellisvuoden kasvua.

 

 

 

 

5

Kolme kuukautta myöhemmin. Näin rohea taimi voidaan istuttaa ulos avomaalle syyskuun lopulla. Marja-aronia on karaistuneimpia marjapensaita, mitä Suomessa esiintyy.

 

 

 

Tämä oli kivaa. Lisää tällaista.

6

Kaksi keväällä pistettyä idänkanukan pistokasta, jotka kuvattu keskellä kesää. Vasemmalla latvapistokas, oikealla varsipistokas. Juuristojen runsaudessa on eroa.

 

 

 

 

 

7

Samat tapaukset syksymmällä, lehtien karistua. Rotevampi latvapistokas on tuottanut huomattavasti massiivisemman uuden verson kuin varsipistokas. 

 

 

 

Täyttä valinnanvapautta latva- tai varsipistokas-asiassa ei pistäjällä aina käytännössä ole. Puuvartiset kasvit, joiden versojen latvaosat kuivuvat järjestään talvella pois, ohjaavat keväällä materiaalia keräävät pistäjät tyytymään varsipistokkaisiin. Monet köynnökset toimivat näin.

8

Keväällä pistettyjä viiniköynnöspistokkaita. 

 

 

 

 

 

 

Köynnöstelevien huonekasvien kohdalla kysymyksellä ei ole kummempaa merkitystä.

9

Vesiviikunan varsipistokkaita. Seassa jokunen latvapistokas. Kaikki juurtuvat.

 

 

 

 

Keskittyminen latvapistokkaisiin ei aina ole edes käytännöllistä. Parikin metriä kasvukaudessa venyvien pajujen versonkärjet voidaan tehokkuuden nimissä sivuuttaa. Pistettäväksi valitaan sormenpaksuisia varren pätkiä, jotka pistetään keväällä. Tällaisilla massiivisilla versonpätkillä on huomattavasti suuremmat ravintovarastot kuin luihuilla latvapistokkailla.

10

Siperianpajun pistokkaat avomaalla toukokuussa. 

 

 

 

 

11

Kolme kuukautta myöhemmin. Lokeroviljelytekniikkaan kuuluu vaihe, jossa ulospursuneet juuret leikataan irti, jotta taimi saadaan nostettua lokerostaan. 

 

 

 

Havupuitten varsipistokkaita sopii myös pistää, mutta lähinnä vain kokeilumielessä. Prognoosia pidetään näitten kohdalla heikkona. Asiassa suositaan siis latvapistokkaita.

12

Vuorihemlokin keväällä pistettyjä latvapistokkaita. Juurtumisprosentti näyttäisi olevan yli 50.

 

 

 

Asiassa vaikuttavat myös esteettiset seikat. Löytyy puuvartisia kasveja, joiden versojen oksankulmat ovat hyvinkin loivia. Tämä saattaa johtaa hieman vinoon lopputulokseen.

13

Kolmevuotiaat neidonhiuspuun puutumattomat pistokkaat. Vasemmalla latva-, oikealla varsipistokas.

 

 

 

 

 

 

Varsipistokkaan järkevä pituus on vähintään kaksi nivelväliä pistettiin sitten minä vuodenaikana hyvänsä. Käsillä olevasta materiaalista saatetaan saada aikaiseksi vain yksi lyhyehkö latvapistokas. Tällaista ei voida mennä pilkkomaan.

14

Keväällä pistetty Brachycarpum-ryhmän rodo. Pistetyn pätkän pituus on ollut viisi senttiä. 

 

 

 

 

Huonekasvien joukosta löytyy kosolti kasveja, joiden kohdalla varsipistokkaiksi leikkeleminen johtaa silkkaan sotkuun.

15

Lääkeaaloen latvapistokas.

 

 

 

 

 

 

Uskallettaneen muotoilla seuraava nyrkkisääntö: latvapistokkaita kannattaa suosia aina kun se muutoin on mahdollista ja järkevää.

Jälkijuurien syntymisessä välttämätön auksiini syntyy versojen kärkisilmuissa, joista se kulkeutuu alaspäin. Siinä missä varsipistokas vasta ihmettelee, latvapistokas on jo ryhtynyt hommiin.

 

Mistelin kylvöstä

Mistelin rantautumista Suomeen, siis kasvin ilmaantumista itsekseen puihin, on saatu odottaa. Turun Ruissalossa vasta äskettäin havaitut poppeleissa kasvavat useamman vuoden ikäiset mistelikasvustot kertovat siitä, että odotus on ohi. Muuttolinnut, lähinnä rastaat, ovat saaneet hommansa hoidettua.

Mistelin (Viscum album) kylvöä, siis siementen liimaamista sopivien lehtipuitten oksille siementen omaa liimaa käyttäen, on harrastettu Suomessa jossakin määrin ja peräti menestyksekkäästi.

Mistelin siementen hankinta on helppoa. Joulunalusviikoilla mistelinoksia löytyy melkeinpä kaikista kukkakaupoista. Siemenillä on koristearvoa, ja näin ollen oksaa, jolla ei olisi siemeniä, on tuskin edes kaupan.

Mistelin kuivattuja siemeniä on toki maailmalla kaupan.

Asiallisesti kehittyneitten mistelinsiementen kuuluu olla pulleita, ja valkoisen pohjavärin päällä kuuluu risteillä vihreitä juonteita, jotka tiettävästi kykenevät yhteyttämään. Puoliloiset ovat hioneet tekniikkaansa pitkään.

Tässä käsitellyt siemenet on säilytetty talven yli maakellarissa.

1

Mistelin siementen siemenvaippa, jonka sisällä varsinainen siemen lymyää, on täynnä liimaa.

 

 

 

Lue loppuun