Kiinasta kotoisin olevaa sokerijuurta (Sium sisarum) ehdittiin viljellä Suomessa melkoisen tovin, kunnes tästä luovuttiin. Luopuminen tapahtui niinä aikoina, kun hevosen lopullisesti korvasi traktori.
”Syksyllä satoa korjattaessa voi pienemmät juuret erottaa lisäysjuuriksi ja istuttaa ne taas maahan.” Näin toteaa Frans Salosen ja Arvo Haapasen ”Uusi Puutarhakirja” (painovuosi 1944).
Lactuca-sukuun kuuluvat varsinaiset salaatit jaetaan neljään ryhmään. Seuraavassa keskitytään Angustana-ryhmään lukeutuvaan salaattikasviin.
Asia voidaan ilmaista näinkin: huomion kohteena on parsasalaatti (Lactuca sativa var. angustana). Kyseessä on sikäli mielenkiintoinen salaatti, että siitä saadaan talteen sekä lehtiä että tukevampaakin tavaraa. Lajike on ’Celtuce’.
Parsasalaatti voidaan kylvää suoraan avomaalle, kunhan maa on alkanut lämmetä.
Harsolla ja muutamalla halkaistulla laudalla on aikaansaatu miniatyyrimuovihuone. Tämä ei tarkkaan ottaen ole välttämätöntä, sillä parsasalaatin siemenet itävät pikaisesti ilman harsoakin.
Udon (Aralia cordata) virallinen suomenkielinen nimi on hertta-aralia. Se, että kasvilla ylipäänsä on suomalainen nimi, kertoo, ettei kasvi täysin tuntematon täällä ole.
Seuraavassa käytetään kuitenkin ”udo”-nimitystä, sillä se kuulostaa coolimmalta kuin ”hertta-aralia”-nimitys, joka tuo mieleen mummonmökit ja ikkunalaudat. (Kirjoittajalla ei ole mitään mummoja tai ikkunalautoja vastaan, mutta tosiasiat on tunnustettava.)
Kyseessä on tärkeä ruokakasvi Kaukoidässä. Sikäläisen pellon yhdelle neliömetrille mahtuu kaksi vähintään henkilön mittaiseksi kasvavaa udoa, joiden keväiset versot valkaistaan ennen keruuta ja keittämistä. Tämän jälkeen kasvit jätetään keräämään voimia seuraavaa sesonkia varten.
Udot toimitetaan Vip-asiakkaitten ulkoportaille.