Peruna, tomaatti ja daalia ovat kolme Keski-Amerikasta muinoin Eurooppaan tuotua lupaavaa ruokakasvia. Daalian kohdalla käyttötarkoitusta on sittemmin tarkistettu.

Seinästä voidaan repäistä seuraava olettama: jos kaniinit söivät koekenttien kaikki kasvit jättäen rauhaan vain perunat ja tomaatit, joiden lehdet ovat hyvin myrkyllisiä, niin tältä osin peli näyttäisi melko selvältä. Viljelyvarmuus kuuluu ratkaiseviin tekijöihin ruokakasvia valittaessa.

Daalioitten taksonominen määrittely on koetellut kasvitieteilijöitten hermoja. Instrumentteja, joilla avata kasvien polveutumisen saloja, ei kerta kaikkiaan ollut käytettävissä kolmesataa vuotta sitten. Tässä käsitelty ”perusdaalia”, Dahlia coccinea, onkin kasvi, jolla on tusinoittain merkityksettömiksi vanhentuneita tieteellisiä nimiä.

Seuraavassa selvitetään, saadaanko keväällä esikasvatetuista daalioista satoa jo ensimmäisenä vuonna. Jos näin osoittautuu olevan, niin daalia on tässä rajatussa mielessä kätevämpi kasvi kuin peruna. Molempien kasvien mukulat joudutaan säilyttämään talven yli viileässä.

Siemenpussukan teksti lupaa ”villiä muotoa”. Ilmaisu ”luonnonkantaa” lienee osuvampi käännös.

Lue loppuun →

Macan (Lepidium meyenii) virallisempi nimi on andienkrassi. Kasvia esiintyy luontaisesti Perun Andeilla neljän kilometrin korkeudella ja kasvuolosuhteet ovat sen mukaisia. Päivällä intensiivinen auringonpaiste kuivattaisi kaktuksenkin ja tuuli kaataisi kaikki puut, jos niitä näillä korkeuksilla edes kasvaisi. Yöllä sataa joko lunta tai maanpinta jäätyy muuten vaan. Yhteytä nyt siinä sitten.

Macan kasvukausi kotikunnaillaan alkaa lokakuussa sateitten myötä ja jatkuu läpi talven. Kesällä on muutaman kuukauden breikki, jonka aikana korjataan satoa. Omaan rauhaansa jätetty kasvi tuottaa tauon jälkeen kukkavarren. Siemenet kypsyvät joulun jälkeen. Macan katsotaan olevan kaksivuotias kasvi, koska se käyttäytyy niiden lailla. Allakasta viis.

Kasvi ei tuota tavanomaista juuresta, vaan osittain maan alla piileskelevä syötävä juurenniskan tapainen pallukka onkin pullistunut sirkkavarsi, eli hypokotyyli.

Macan siemenet itävät hyvin. Kuva toukokuun alusta.

Lue loppuun →

Kaukoidästä kotoisin olevan mukulapähkämön (Stachys affinis, toisinaan: S. sieboldii) epävirallisempi nimitys ”kiinanartisokka” ei viittaa kasvitieteelliseen sukulaissuhteeseen maa-artisokan kanssa, vaan siihen, että molempien kasvien viljelytekniikat ovat jotakuinkin yhteneväiset.

Luontevimpia vertailukohteita ovat Suomessa koristekasveina kasvatetut rohto-, jalo-, sekä nukkapähkämöt. Pöytään voidaan tässä yhteydessä myös lyödä luonnonvarainen peltopähkämö, joka mukulapähkämön tapaan tuottaa syötäviä mukuloita. Huulikukkaiskasveihin lukeutuvia perennoja kaikki tyynni.

Maailmalla myydään toki mukulapähkämöitten siemeniä, mutta kasvin viljelyyn tutustuva aloittaa kätevimmin tilaamalla mukuloita vaikkapa Suomessa toimivasta nettifirmasta.

Postilähetyksen saavuttua otetaan huomioon, että mukulat kannattaa mieluusti istuttaa lämpimään maahan. Ellei näin päästä tekemään, niin mukulat kannattaa esikasvattaa, eli ruukuttaa samantien. Viimeistään kesäkuun alussa siirrytään avomaalle.

Asiallisissa oloissa Etelä-Suomessa avomaalla vuodesta toiseen pärjäävä kasvi ei ole mikään arkajalka.

Tilaajasta sekä riippuvista että riippumattomista syistä mukulat ovat viettäneet piiitkän viikonlopun postikonttorissa.

Lue loppuun →