Bonsai 4.10. Tarvikkeet

Vasta-alkaja kiinnostuu ensin kasveista ja käy niihin käsiksi niillä työkaluilla, mitä kaapista löytyy.

Tässä vaikeamman kautta menettelyssä on oma ansionsa. On parempi itse havaita, miksi tietty työkalu soveltuu vain välttävästi johonkin tehtävään, ja tämän jälkeen hankkia tarkoituksenmukaisempi, kuin olettaa, että erikoistyökalulla sinänsä olisi ongelmanratkaisukykyä. Yksikään työkalu ei ole koskaan kasvattanut ainoatakaan bonsaipuuta.

Tarvikkeet-otsikon katsotaan seuraavassa kattavan niin järjestelyt, materiaalit kuin työkalutkin. Yhteinen nimittäjä on se, että niitä on tarvittu.

Valmista pakettia ei ole pyritty räätälöimään. Vaihtuvat mieltymykset, muuttuvat käytännöt ja hienosäädöt hiovat joka tapauksessa pakettia alati uuteen uskoon.

Leikkuuvälineet

Leikkaavien bonsai-työkalujen jättämät jäljet ovat selvästi esillä jo terien muotoilussa.

Työkalujen englanninkielisillä nimityksillä ei toistaiseksi ole vakiintuneiksi katsottavia vastineita suomen kielessä. Netissä asioivalle englannin kieli on välttämätön.

Kolme yleisesti myynnissä olevaa mallia on syytä tuntea.

Knobcutter, Rootcutter, Branchcutter. Saatavilla on sekä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja että kauniisti patinoituvia malleja. Eri kokoluokkia löytyy myös. Rosterityökalut ovat tavallisesta teräksestä valmistettuja työkaluja 2-3 kertaa kalliimpia.

 

Knobcutter

Vastakkain leikkaavat kuperat terät poistavat oksantumpin jättäen matalan syvennyksen. Kohtisuora leikkaus jättää siis oksankauluksen ehjäksi ja paraneminen saa mahdollisimman hyvän alun. Jälkeä voi verrata jäätelökauhan jättämään jälkeen. Knobcutter toimii myös jossain määrin kovertimena.

Rootcutter

Hohdinmalliset, vastakkain leikkaavat terät. Mikään ei sinänsä estä leikkaamasta näillä mitä hyvänsä paitsi metallilankoja, mutta juuristojen leikkauksissa kannattaa vuodesta toiseen käyttää pihtejä, jotka jättävät mahdollisimman siistin jäljen sekä ovat verrattain helppoja teroittaa. Mikään, ei edes juurien huolellinen huuhtelu, voi täydellisesti estää kiviaineksen päätymistä terien väliin.

Branchcutter

Terien ja kädensijojen välinen kulma helpottaa työskentelyä oksien seassa. Nämä leikkurit soveltuvat hyvin sekä pienten oksien poistoon että myös tarkkuustyöskentelyyn. Branchcutter jättää jälkeensä suoran, vekkimäisen syvennyksen.

Bonsaiharrastajan leikkurien terät leikkaavat siis vastakkain. Puutarhurin perusvälineen, oksasaksien eli sekatöörien terät ovat ohileikkaavia. Niiden alaleuat rusentavat vääjäämättä leikattavan oksan kuorta.

Puutarhassa tapaa myös alasinmallisia leikkureita, ns. ”ruususaksia”, joidenka terät kohtaavat leveän alasimeksi kutsutun alaleuan. Nämäkin rusentavat  kuorta.

Vasemmalla ohileikkaavat, oikealla alasinmalliset oksasakset.

 

 

 

 

Koukku

Yksipiikkinen koukku on juuriston perkauksen perustyökalu, useampipiikkisellä työ on hienovaraisempaa. Molemmat työvälineet ovat tarpeen, ja onkin yllättävää, että yksipiikkisiä koukkuja harvemmin näkee kaupan.

Kuvan puu on pihlaja, joka on kasvanut ruukussaan kaksi vuotta. Näky on tyypillinen, kun kyseessä on nuori, voimakkaasti kasvava puu. Koukku on itsetehty.

 

 

 

Kuparilangat

Siitä asti kun isä television osti, on sähkötaulun ja pistorasioitten välistä löytynyt 3-napainen sähköjohto, jonka yksittäisen piuhan halkaisija on 1,5mm. Moderni tapa tapetoida seinät pistorasioilla johtaa siihen, että omakotityömaan hukkapätkillä langoittaa tuhat puuta.

1,5 mm lanka soveltuu peruslangaksi, jonka lisäksi kaipaa paria numeroa paksumpaa lankaa. Kun 3 mm paksu lanka ei enää riitä, järjestetään taivutus toisella tapaa.

Hentosorminen heikentää johdon kuorta veitsenkärjellä.

 

 

 

 

Kovaotteisempi repii kaikki kolme piuhaa kerralla esiin.

 

 

 

 

Bensa-aseman puukkoa on paksun teränsä vuoksi mahdotonta hioa parturin tarkoittamassa mielessä teräväksi, mutta näin on hyvä, sillä todella terävä terä näykkisi kuparia. Kertavetäisy on n. 30 senttiä pitkä.

 

 

Sopivassa määrin hehkutettu kuparilanka pehmenee ja on siten helpompi käyttää langoituksessa. Kiepauttamisen jälkeen lanka palautuu alkuperäiseen jäykkyyteensä. Lankoja hehkutetaan vain sen verran, että ne vaihtavat sävyä astetta tummempaan.

 

 

Myynnissä olevat langat ovat kuparinväriseksi pinnoitettua alumiinia. Nämä ovat pehmeämpiä kuin kupari eikä niitten taivutuskyky ole kuparin luokkaa. Toisaalta on kätevä ostaa verkkokaupasta samantien kolmea eri kokoa, joilla pärjää.

Kirkasta kuparia voidaan pitää klassisena lankana.

Manriki

Manrikin taivutuskapasiteettia voidaan nostaa käyttämällä esim. luonnonkorkkia.

Laitetta ei voida kiinnittä mihinkään ulkopuoliseen tukipisteeseen, mikä rajoittaa sen käyttöä.

Kalliolle kiipeävän kuusen on määrä vuosien varrella kääntyä tulosuuntaansa.

 

 

 

 

 

 

Puulaatikot

Itsetehtyjen lautalaatikoitten mitat ovat vapaasti valittavissa. Niitten pohjia ei laudoiteta umpeen, vaan lautojen väleihin jätetään 10 mm raot vastaamaan ruukkujen pohjareikiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksi pohjalaudoista joudutaan halkaisemaan vaikka sitten kirveellä.

Laatikot kiilataan puurimojen avulla vaakasuoraan. Tämä säästää kasteluvettä.

 

 

 

 

Kunhan laitalaudat naulataan pohjalautojen päälle eikä kylkiin, niin ruukkuun tulevan mullan korkeudeksi saadaan laudan koko leveys.

Kirkkaat, siis ruostuvat lankanaulat, vinot sahaukset sekä vajaakanttiset laudat joilla betoniroiskeita kuuluvat tyyliin. Ne viisi vuotta, jotka laatikko pysyy hyvin koossa, riittävät.

Mänty on tyypillinen puulaatikon kasvatti, sillä se talvehditetaan avomaalla laatikossaan ilman sen suurempia seremonioita.

 

 

 

 

 

Harjoitusruukut

Käytännöllisesti katsoen kaikki mustat kasviruukut ovat kierrätystavaraa. Laadussa, tai kuten ruukkuja peltisaksilla madaltava tähdentäisi, materiaalin jäykkyydessä, on eroja. Tarpeeksi isot, hyvälaatuiset uudet muoviruukut ovat melko kalliita. Toisaalta netistä löytyvät muovista tai micasta valmistetut bonsaiharjoitusruukut ovat vieläkin kalliimpia.

Käytettyjen muoviruukkujen pohjiin porataan rutiininomaisesti useampi pieni reikä ankkurointilankoja varten.

 

 

 

 

 

Halvin harjoitusruukku on siis käytetty muoviruukku. Vielä kun puutarhaliikkeet näitä möisivät, niin kaikki olisi hyvin, mutta nappikauppa ei heitä niinkään kiinnosta. Tämän lisäksi he ovat samassa asemassa kuin harrastajatkin: keväällä pitää olla numeroa suurempi ruukku, mihin ruukuttaa talvehditetut kasvit.

Mikään ei kuitenkaan estä tiedustelemasta puutarhaliikkeistä mahdollisuutta ostaa käytettyjä, isokokoisia muoviruukkuja.

Harjoitusruukulta ei loppujen lopuksi mahdottomia vaadita: korotetut pohjareiät sekä tarkoituksenmukainen laitojen korkeus. Minkä hyvänsä litteäpohjaisen astian kylkiin voidaan myös leikata pohjareikinä toimivia aukkoja.

Erilaiset kivikkokasvit, kuten maksaruohot ja matalat maanpeittokasvit, joilla ei ole kummoisia juuria, myydään melko matalissa ruukuissa.

Kuvan ruukut ovat/olivat myynnissä Suomessa.

 

 

 

 

Multa

Avomaataustainen bonsaiharrastaja valmistaa vuosittain kuution verran kompostimultaa, jota jatkaa karkealla hiekalla. Tällainen itsevalmistettu multa ei maksa mitään, jonka lisäksi se sisältää kaikki ne ravinteet ja hivenaineet, joita kasvit tarvitsevat. Nykytietämyksen mukaan kasvien tarvitsemia alkuaineita on vajaat parikymmentä, ja täysin yliampuvan kärkevästi voidaan todeta, että multakompostin käyttäjän ei välttämättä tarvitse tietää yhdenkään nimeä.

Itsetehtyä multakompostia käyttävä katsoo täysin perustellusti, että hänen kompostinsa muodostaa kasvien terveyden perustan.

Itsetehtyä multakompostia käyttävä lannoittaa vain siinä tapauksessa, että ruukun mullanvaihdosta on kulunut yli kaksi vuotta. Lannoittaminenkin hoituu tällöin valmistamalla lannoitevettä valmiista tai puolivalmiista kompostista.

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn