Bonsai 3.10. Kohopenkit

Kohopenkit lämpenevät keväällä ympäristöään nopeammin, koska ne saavat osakseen enemmän auringonvaloa kuin tasamaa. Niihin istutetut puuvartiset kasvit heräävät kasvamaan keväällä aikaisemmin kuin tasamaan kasvit. Kohopenkeillä eivät katteet säily, mutta paljaaseen maahan osuvat auringonsäteet lämmittävät maata tehokkaammin kuin katettua maata.

Sopiva penkin korkeus on 30 senttiä ja leveys vajaa metri. Tällaisessa penkissä 2-4 puuta mahtuu kasvamaan rinnakkain.

Kohopenkin ympäristön tallaaminen tiivistää maata. Keväällä maa vuoroin jäätyy ja muuttuu liejuksi. Kohopenkki, jossa on tarpeeksi hiekkaa, säilyttää sen sijaan joka tilanteessa rakenteensa.

 

 

 

 

 

Kohopenkkeilijän intensiivistä seurantaa vaativat puut ovat ruukuissa, muut kohopenkeissä.

Käytetyistä laudoista tehdyt, 4-6 vuotta palvelleet laatikot ovat sen verran hapertuneet, että ne uhkaavat siirrettäessä hajota. Männyt olisi voitu siirtää uusiinkin laatikoihin, mutta on päätetty laittaa ne penkkeihin. Puut siirretään takaisin laatikoihin, kun tähän ilmenee painava syy.

 

Rikkaruohot, siis kasvit, joista puutarhassa ei ole erityistä hyötyä, pidetään kurissa penkkien väleissä ja penkeissä haroilla.

Heiluriharan terä kulkee parin sentin syvyydessä, jossa se viiltää irti rikkaruohon maanpäällisen osan maanalaisesta. Kapeammalla tarkkuusharalla voidaan käsitellä itse kohopenkkiä.

 

 

Tarkkuusharat myydään pianolangalla varustettuina ja nämä kestävät vuoden-kaksi riippuen siitä, miten usein ja mihin ne tökkää. Pianolangan tilalle voidaan asentaa mahdollisimman ohut vaijeri, joka on käytössä kömpelömpi, mutta kestää vuodesta toiseen. Langan vaihdossa käytetään ruuvipuristinta.

 

Heilurikäsittelyn jälkeen rikkaruohot haravoidaan lehtiharavalla pinoihin, jotka siirretään kompostiin.

 

 

 

Kohopenkin ne osat, joita ei lähiaikoina oteta käyttöön, peitetään pressun viipaleella, joka pitää alueen rikkaruohottomana.

 

 

 

Työasento kohopenkin äärellä ei ole ihanteellinen, mutta suurin osa leikkauksista on perus-sellaisia, eivätkä vaadi pitkiä tuumailutaukoja.

Avomaalla keskitytään puitten perusolemuksen muokkaamiseen. Toimenpiteitä voidaan luonnehtia krouveiksi.

 

 

 

 

 

Perussetti, joka otetaan mukaan avomaalle sisältää vasemman käden kumihansikkaan, jolla nypätään ohimennen rikkaruohoja, muutama eri tavoin leikkaava perustyökalu sekä metallilankaa ja pyykkipoikia. Suihkupullo sisältää joko 2% mäntysuopaliuoksen kirvojen varalta tai 2% pyretriiniliuoksen kaiken muun varalta. Näitten käyttö osoittautuu hyvin vähäiseksi.

Kaikessa pyritään siihen, että ruukkukasvatus tukee avomaakasvatusta ja toisin päin. Asiaa voidaan valaista seuraavalla omenatapauksella, jossa vajaakymmenvuotiaan siemenestä kasvatetun tarhaomenapuun tähänastinen ura on muodostunut seuraavista ajanjaksoista:

Taimettuminen                                                       1v

Avomaalla kasvua                                                  2v

Ruukussa kasvua (juuristoleikkauksen jälkeen)    1v

Avomaalla kasvua                                                  4v

Huhtikuu. Kohopenkki-inventaarion yhteydessä on huomio kiinnittynyt lupaavaan yksilöön. Työhansikas on päässyt kuvaan havainnollistamaan mittakaavaa.

 

 

 

 

 

Toukokuu. Puun juuristo on kehityskelpoinen. Se, että puu on viettänyt vuoden viisi senttiä korkeassa ruukussa näkyy vuosienkin kuluttua. Täsmälleen tähän on pyritty.

 

 

 

Kesäkuu. Puusta on pitkään haettu parasta ”julkisivua”. Lopuksi on luovuttu kaikista  suunnitelmista ja tyydytty kurmottamaan muutamaa yläoksaa. Jotkut puut ovat tällaisia.

 

 

 

 

 

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn