Mitä enemmän bonsaiharrastaja puuvartisista kasveista tietää, sen parempi. Päinvastainen pyrkimys olisi absurdi. Suomen äärevät sääolosuhteet ajavat toiset bonsaiharrastajat sisätiloihin, toiset taas jalkautuvat ulos. Hyvä näin.

Seuraavan luettelon kirjat palvelevat ainakin avomaalla touhuavia bonsaiharrastajia, jotka pyrkivät selvittämään mitä bonsaitten yhteydessä ”pohjoisella ulottuvuudella” mahdetaankaan  tarkoittaa.

 

1.

Suomen puu- ja pensaskasvio

Leena Hämet-Ahti

Annikki Palmén

Pentti Alanko

Peter M.A. Tigerstedt

Dendrologian Seura r.y.

ISBN 951-96557-0-0

Dendrologin perustyökalu. Opuksen luonne ilmenee kirkkaimmin siinä, että missä tahansa päin Suomea liikkuukin, ei pitäisi vastaan tulla puuta, pensasta tai varpua, jota ei löytyisi kirjan sivuilta.

Jos näin kuitenkin kävisi, se johtuu siitä, että kyseisen kasvin kohdalla on tieteellinen arviointityö vielä kesken. Kirjaa havitteleva ottaa huomioon, että vuoden 2016 kuluessa ilmestyy myyntiin uusi päivitetty laitos. Ennakkotietojen mukaan uusi versio listaa uusina kasveina mm. jättipunapuun, sugin sekä Yucca-suvun kasveja.

Jännitys tiivistyy: entä tulimarja, mustamulperi, humalapyökki, neidonhiuspuu?

Täysin räjähtänyt, kanneton kirjayksilö, jossa on enemmän käsinkirjoitettuja muistiinpanoja kuin alkuperäistä painettua tekstiä, kasvattaa haltijansa katu-uskottavuutta. Tai metsäuskottavuutta.

Divarit ovat suurelta osin siirtyneet nettiin, josta on mielenkiintoinen seuraus: mitä harvinaisempi kirja, sitä helpompi se on löytää.

 

 

 

 

2.

Pohjolan puut ja pensaat

Ruotsinkielinen alkuteos: Träd och buskar

Ingmar Holmåsen

WSOY

ISBN 951-0-16970-6

Alkuteos on ruotsinkielinen ja käsittelee riikinruotsalaisia oloja. Kirjaa on editoitu ”suomalaiseksi” tyyliin: no eihän tämä nyt aivan Suomessa onnistu.

Toisaalta lukija joutuu tässä erittäin tärkeän tosiasian eteen: tietyn  puuvartisen kasvin luontainen esiintymisalue ei koskaan ole yhtä laaja kuin se maantieteellinen alue, jolla sitä voidaan menestyksekkäästi kasvattaa.

Kirjasta käy ilmi, että pyökin siemeniä syöneen sian liha katsotaan aivan erityisen maukkaaksi, mutta tämän ei pidä antaa hämätä. Joviaalinen jutustelu ei peitä näkyvistä sitä, että kirjoittaja on systemaattinen tieteentekijä.

Jos pitää selvittää, onko lumihangelta löytyneet norkkosuomut hies- vaiko riippakoivusta peräisin, niin tämäkin selviää.

Puut pääsevät kirjassa läpivalaisuun, tietty tarinoinnin lumo ei haittaa. Päinvastoin, puistahan voi tykätäkin.

 

3.

Suomen puut ja pensaat

Henry Väre

Heikki Kiuru

Metsäkustannus Oy

ISBN-10952-5118-89-4

ISBN-13978-952-5118-89-6

Siinä missä ”Suomen puu- ja pensaskasvio” käsittelee niin Suomen luonnonvaraisia puuvartisia kasveja kuin tänne hyvinkin kaukaa tuotuja puuvartisia kasveja, ”Suomen puut ja pensaat” keskittyy ”vain” luonnonvaraisiksi katsottaviin puihin ja pensaisiin, kaikkiaan 70 lajiin alalajeineen. Tässäkin riittää ihmettelemistä.

Se, että Suomessa kasvaa alkuperäisenä Euroopan oma omenapuulaji, metsäomenapuu, ei välttämättä sävähdytä. Mutta että kärhö, kaksi kuusamaa ja muuan tuhkapensas? Eikö näitten pitänyt olla koristekasveja? Mitä ne täällä tekevät? Suomessa? Metsässä?

Kirja herättää toki älykkäämpiäkin kysymyksiä.

Kirjan ilmeinen ja merkittävä ansio on se että keskittyessään luonnonvaraisiin puuvartisiin kasveihin se auttaa varsinkin fennopuristisesti suuntautuneita bonsaiharrastajia orientoitumaan.

 

4.

Viljelykasvien nimistö

Ella Räty

Pentti Alanko

Puutarhaliiton julkaisuja nro 328

ISBN 951-8942-57-9

ISSN 0355-080X

Sekä mangoldi että mangopuu ovat viljelykasveja. Toinen niistä on kotipuutarhureitten suosima lehtivihannes, toinen jotain aivan muuta. Molemmat ovat Suomessa vastaan tulevia viljelykasveja (tai niitten ulkomailta tuotuja hedelmiä). ”Viljelykasvien nimistö” luetteloi molemmat sekä ne tuhannet muut.

Näkökulma on siis rajattu, mutta luettelo on perusteellinen. Tästä perusteellisuudesta kertoo sekin, että kirja kirjaa mm. joukon lähinnä trooppisia puuvartisia kasveja, joitten käyttötarkoitukseksi ilmoitetaan ”bonsai”. Tällä tarkoitetaan ”puuvartista koristekasvia, jota pidetään leikkauksin kääpiökasvuisena”.

Tämä ei vielä sinänsä tee kirjasta tärkeätä bonsaiharrastajalle. Tärkeäksi se nousee siksi, että teos sisältää myös kaiken mitä kuuluu tietää kasvien tieteellisten nimien käyttöön liittyvistä säännöistä.

Kirjasta käy mm. ilmi, että turha suhina voidaan jättää pois. Sekä c- että ch-äännettä sopii lausua kovana k:na.

Kasvitiede nojaa taksonomiseen luettelointiin ja tolkku on aina tolkkua. Vaakalaudalla on kasviharrastajan (minkä hyvänsä niistä) yleissivistys. Minkäs teet.

 

5.

Kasvioppi

Kurt Fagerstedt

Leena Lindén

Arja Santanen

Anu Väinölä

EDITA

ISBN 978-951-37-5028-2

”Kirja on suunniteltu sellaiseksi, että sen avulla voi ymmärtää kasvien kasvuun ja kehitykseen vaikuttavien tekijöiden fysiologista taustaa. Kun ymmärtää kasvien fysiologiaa, voi myös vaikuttaa niiden kasvuun ja kehitykseen viljelyteknisin keinoin” (lainaus kirjan esipuheesta)

Tämän paremmin bloginpitäjä ei osaa asiaa ilmaista.

Kyseessä on puutarha-alan oppikirja, joka korvaa A. Pankakosken ”Puutarhurin kasviopin”, kirjan, joka pelottaa jopa muitakin kirjoja. Necronomiconkin pelkää Pankakoskea.