Avomaankurkut 1.3. Viljely

Avomaankurkun siemenet voidaan Etelä-Suomessa kylvää suoraan avomaalle maan lämmettyä. Käytäntö tuottaa tanakoita ja automaattisesti karaistuvia taimia.

Hallat ovat kuitenkin mahdollisia kesäkuun alussa, ja avomaalle kylväjä varautuu siihen, että joutuu mahdollisesti peittämään kasvustonsa yksin- tai kaksinkertaisella kasvuharsolla.

Taimia esikasvattava taas törmää siihen, että avomaankurkun esikasvatusaika on sen verran lyhyt, ettei honteloiksi jääneitä taimia aina vaivauduta uudelleen ruukuttamaan toista kertaa ja entistä huomattavasti syvemmälle. Riskinä on tällöin se, että avomaalle tulee vietyä liian heikkoja taimia.

Kohtuullisissa oloissa kehittyneitä avomaankurkkujen taimia. Lajike on ’Racibor H’. Kun tässä vaiheessa olevat taimet ruukutetaan uudestaan hieman syvempään sekä karaistaan, syntyy vahvoja taimia.

 

 

Avomaankurkusta on tavattoman helppoa kasvattaa pistokkaita, oli näistä sitten hyötyä tai ei. Kasvi tuottaa siis helposti jälkijuuria. Näin toimivat kasvit voidaan huoletta uudelleenistuttaa miten syvälle hyvänsä, kunhan maanpinnalle jää yksikin lehti.

 

 

Kaikkien avomaalle istutettavien esikasvatettujen taimien on syytä olla läpijuurisia. Kuvan juuristo on melko lähellä tätä.

 

 

 

Avomaankurkku vaatii täyden valon sekä mielellään tuulilta suojatun kasvupaikan. Asialliseen viljelymaahan kaivetaan reilut kuopat, jotka täytetään hiekalla parannetulla kompostilla. Avomaankurkku ei ole syväjuurinen, eikä se tuota laajaa juuristoa. Viljelyn alussa ei voida siis laistaa kastelusta.

Jos avomaankurkkuja viljellään muovitunnelissa tai vastaavassa järjestelyssä, pölytystä vaativien lajikkeiden yltä on kukkien ilmaantuessa poistettava harsot ja muut peitteet. Käytännössä nämä peitteet voidaan samoihin aikoihin  poistaa myös   itsepölyttyvien sekä partenokarppisten lajikkeiden yltä, sillä tässä vaiheessa ei yöhalloista ole enää vaaraa. Kymmenen asteen lämpötilat eivät tuhoa kasvustoja, vaikka kasvu tällöin väliaikaisesti taantuisikin.

Kesäkuun alku. Maan peittävä puusilppukerros kertoo menneistä viljelyksistä. Maa on ollut kolme vuotta raskaan pressun peitossa.

 

 

 

Metallitangoista taivutetut kaaret kannattelevat Dio Betalon -harsoa. Viritelmä on laitettu paikalleen istuttamisen yhteydessä. Alkuperäinen suunnitelma on ollut poistaa se viikon kuluessa, mutta vuoden 2014 poikkeuksellisen kolea kesäkuu on pakottanut pidentämään harson käyttöä milteipä juhannukseen saakka.

 

Sadonkorjuun tarkka ajankohta riippuu siitä, minkä kokoisia kurkkuja on tarkoitus hyödyntää. Viimeistään heinäkuun puoleenväliin mennessä rumba on käynnissä.

 

 

 

Kasvuston kompostiin keräämisen yhteydessä on maa käännetty lapiolla.

 

 

 

 

Avomaankurkku rönsyää tiheänä kasvustona, joka varjostaa tehokkaasti maata. Kun tämä yhdistetään maan peittämiseen ruohosilpulla tai vastaavalla, kastelun tarve pysyy kohtuullisena. Kohtuullisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että mahdollisen hellejakson vaatima kasteluvesi on talteen otettua sadevettä.

Racibor H:n kukissa käy peräti kuhina ja melkeinpä kaikki havaitut pölyttäjät osoittautuvat kesymehiläisiksi.

 

 

 

Sadonkorjuuta kannattaa hieman suunnitella ja mieluusti etukäteen. Modernit avomaankurkku-lajikkeet eivät ole maultaan karvaita ja niinpä koko sato voidaan popsia vaikka sitä mukaa, kun kurkut saavuttavat säällisen koon. Yksittäinen taimi pystyy tuottamaan useamman kilon kurkkua.

Kurkut ilmaantuvat kuin varkain. Viisisenttisen kurkun venymiseen  kymmensenttiseksi riittää toisinaan vajaa viikko.

 

 

 

Avomaankurkkuja voidaan hyödyntää monin tavoin. Tämä tarkoittaa sitä että sekä liian suuriksi paisuneet että epämuodostuneet kurkut voidaan hyödyntää.

 

 

 

Käyttösuunnitelmia laadittaessa otetaan huomioon, että avomaalta haettu ja huuhdeltu kurkku, joka jätetään keittiön pöydälle, siis huoneenlämpöön, säilyy priimakunnossa kokonaisen viikon. Tämän jälkeen laatu alkaa vääjäämättä laskea. Jääkaappisäilytyksessä kurkku muuttuu vetiseksi. Kurkkuja ei myöskään sovi kolhia.

Tasan kolme viikkoa huoneenlämmössä säilytetty ’Racibor H.’ Siementen ympärillä näkyy ikävää ruskettumista ja kurkkuun on ilmaantunut pisteliäs sivumaku. Kurkku on kuitenkin syöty ja jääty henkiin asiasta raportoimaan.

 

 

Omia siemeniä havitteleva antaa muutaman kurkun kehittyä versoston raivaamiseen saakka. Lokakuussa kurkku on muuttunut keltaiseksi ja sen sisus on yhtä mössöä. Talteenotettujen siementen itävyys tarkistetaan ennen uusien siementen tilaamista.

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn